Siteeraus vanhasta profeetan saarnasta, jota Jeesus käytti kovakorvaisen kansan herättämiseksi, osuu hyvin meidänkin aikamme ydinongelmaan:
Selityksiä, selityksiä - vanhan Jesajankin parta harmaantui
”Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” (Matt. 13:15).
Syitähän altistumisellemme erilaisille synneille löytyy. Jokainen meistä on eri tavoin ja eri asteisesti sisäisesti särkynyt.
Ongelmaksemme kaiken tämän terapian tarpeemme keskellä muodostuu kuitenkin helposti se, että alamme kutsua sisäiseksi rikkinäisyydeksi niitäkin asioita, jotka tulee käsitellä syntinä. Sen sijaan, että tunnustaisimme rikoksemme Jumalalle ja saisimme anteeksiantamuksen kautta niistä vapauden, alammekin käsitellä asioitamme pelkän parantumisen tarpeen pohjalta. Silloin ajaudumme prosessiin, joka jää useimmiten kesken tai ei edisty lainkaan, koska asiaa ei ole käsitelty pohjimmiltaan synnin kannalta, vaan sitä on tahdottu yksinomaan ymmärtää ja hoitaa.
Helpotus: syntiä ei tarvitse terapoida, prosessoida, tai hoitaa!
Jumala ei paranna syntiäni, koska synti ei ole parannettavissa. Se on vain tunnustettava ja hylättävä. Sitä ei pidä selittää tai perustella. Jumala hyväksyy kyllä minut, mutta ei syntiäni. Siksi Hänen parantava tahtonsa alkaa toimia käytännössä kohdallani vasta parannuksenteon, eli todellisen kääntymisen jälkeen: ”…eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.”
Raamatun perusopetuksia on, ettei syntiemme syy ole sisäisessä rikkinäisyydessä, vaan päinvastoin sisäinen rikkinäisyytemme on seurausta synnistä. Sielumme on haavoittunut joko omien syntiemme tähden, tai toisten syntien ja rikosten tähden, jotka ovat kohdistuneet meihin. Ja jumalallinen ratkaisu tähän oli se, että Messias Jeesus Kristus kuoli meidän sijastamme:
”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:5).
Tästä ilosanomasta nousee meille maailman vapauttavin mahdollisuus:
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista”. (Ap. t. 3:19,20).
VEKSI.NET 