Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘yhteiskunta’ Category

Vanha kehoitus ihmiskunnalle kuuluu: Tehkää parannus. Historiassa erilaiset filosofiat, elämäntavat ja aatteet sisältävät muodossa tai toisessa tämän ihmiselle annetun kutsun astua ympäröivän tapakulttuurin keskeltä uudenlaiseen elämäntapaan.

Kuitenkin vain yhteen parannuskutsuun historiassa sisältyy sanoma siitä, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Raamatussa kerrotaan profeetasta nimeltä Johannes Kastaja, joka ensimmäiseksi sai tällaisen sanoman julistettavakseen. Sanoma taivasten valtakunnan lähelle tulosta tarkoitti Jeesus Nasaretilaista, jossa Jumala tuli lihaksi, ihmiseksi, ihmiskunnan keskuuteen.

Jeesuksen läsnä ollessa sairaat parantuivat, kuolleet heräsivät ja demoniset valhehenget pakenivat ihmisistä. Taivasten valtakunnan läsnäolo merkitseekin luomakuntaa vanhemman ja voimakkaamman vallan murtautumista tähän kuoleman alaiseen maailmanjärjestykseen.

Jumalan valtakunta pääsi näin ihmisruumiin välityksellä murtamaan keskellämme myllertäviä tuhovoimia. Jeesuksen ensi sanat julkisessa toiminnassaan kuuluivatkin: Taivasten valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa hyvä uutinen!

Myös oma aikamme on täynnä uskontoja, moraali-ihanteita ja erilaisia filosofioita sekä elämäntapoja, joihin ihmisiä kutsutaan kääntymään. Kaikki tämä tapahtuu moninaisten henkisten harjoitusten ja menetelmien kautta, joiden uskotaan olevan enemmän tai vähemmän ylhäältä ilmoitettuja. Monet saavuttavatkin olotiloja ja näkymiä, joiden tulkitaan olevan tuonpuoleisten hyvien voimien aikaansaannosta.

Taivasten valtakunnan läsnäolossa ja sanomassa sen sijaan avautuu tämän luomakunnan ja ihmisen mahdollisuuksien ulottumattomissa oleva vaikutuspiiri. Kehoitus parannukseen ja kääntymykseen sisältää ihmiselle kutsun astua alkuperäiseen ja uudistettuun tarkoitukseensa tulla Jumalan kuvaksi.

Tämä originaali Jumalan kuva, Logos, tuli ruumiillisesti keskellemme ja paljasti elämällään täydellisen rakkauden. Vapaaehtoista ristinkuolemaa seurasi kuolleista herääminen, jossa tämä jumalihminen nousi haudasta uudessa, ylimateriaalisessa ruumiissa, joka ei enää ole kuoleman lakien alainen.

Käsitteet ruumis ja henki kuuluvatkin tähän alempaan luomakuntaamme. Samaan langenneeseen luomakuntaan kuuluvat myös ihmisen aistittavissa oleva henkimaailma niin sanottuine henkioppaineen, sekä kuolleiden ihmisten henkinä esiintyvät henget. Ihmiseksi tullut Jumala, Jeesus Kristus sen sijaan nousi kuolleista kirkastetussa ruumiissa, joka on ylempänä sekä henkeä että materiaa.

Tällainen hypersomaattinen olemassaolon muoto kuuluu sekä taivasten valtakunnan tämän hetkisen että tulevan historian olemukseen. Siinä meidän maailmaamme, ruumistamme, sieluamme ja henkeämme ei suinkaan tehdä tyhjäksi tai jollain tavalla henkistetä – ne lunastetaan, muutetaan uudeksi.

Tästä uudeksitulemisen todellisuudesta käsin kuuluu Jeesuksen viesti tänäänkin: Taivasten valtakunta on tullut teitä lähelle. Tehkää siis parannus ja uskokaa evankeliumi! Ei ole olemassa mitään todellista parannusta ilman taivasten valtakunnan ilmestymistä, joka osoittaa ja tuo tämän tulevan kirkkauden ja autuuden meille läsnäolevaksi jo tähän hetkeen. Evankeliumin synnyttämä usko on juuri ojentumista tähän todellisuuteen, Kristuksen kirkkauden sisällistä omistamista, sen vastaanottamista armosta annettuna lahjana.

Siksi kristittyjen tehtäväksi annettiin alusta alkaen julistaa sanomaa taivasten valtakunnasta. Siksi nykykulttuurimme, jota tämän langenneen maailmamme tuhovoimat niin monella tapaa vallitsevat, asettuu kaikin tavoin vastarintaan todellista parannusta vastaan. Siksi evankeliumi vesitetään niin helposti pelkäksi hyssytteleväksi terapeuttiseksi hyvänolon sanomaksi, jossa ihmiseltä evätään todellisen muutoksen mahdollisuus ja pääsy siihen asemaan ja olotilaan, jossa uskovalla vallitsee eheys, terveys, sisäinen hengellinen voimavara ja armon tuntemisesta kumpuava lähimmäisenrakkaus.

Aikamme pyrkii purkamaan myös ihmisen luontaiseen rakenteeseen kuuluvan sitoutumisen kyvyn. Tämä kyky on aluperin tarkoitettu ihmisen ja Jumalan välisen elämänyhteyden ylläpitämiseksi. Siitä syystä Pimeys ja sen harhauttavat henkivallat johtavat ja innoittavat kulttuuriamme okkultismiin, rajatietoon, irrallisuuteen ja kielteisyyteen kaikkea ehdotonta sitoutumista ja tunnustuksellisuutta kohtaan. On trendikkäämpää olla ikuinen etsijä hämärän rajamailla, kuin antautua löytämään ja löydettäväksi. Kulttuurissamme vallitsee paradoksaalisesti kielteisyys kaikenlaisia ehdottomia totuuksia kohtaan, mutta saman aikaisesti esitetäänkin ehdottomana totuutena se, että kaikki tiet ovat yhdenveroisia, valoa voi kutsua pimeydeksi ja pimeyttä valoksi.

Niinpä tästä liejuisen upottavasta, hymisevästä ja mumisevasta aatehetteiköstä irtautuminen – parannuksen tekeminen – muodostuukin vapauttavimmaksi asiaksi tässä maailmassa. Mitta, jonka mukaan kääntymykseen ja elämänmuutokseen kutsutaan, ei ole mikään humanistinen, kaikkihyväksyvä, tasa-arvon nimissä erilaisia sairaitakin elämäntapoja suvaitseva ihanneihminen, joka mukautuu ja eksyy kaikkeen, mikä vain tuntuu hyvältä.

Eteemme on asetettu taivasten valtakunnan todellisuus, jossa Kristus osoittautuu Elämäksi, joka voittaa kuoleman, rakkaudeksi, joka voittaa vihan ja totuudeksi, joka tekee vapaaksi. Hämärän rajamailla hymyävät esoteeriset kasvot paljastuvat pelkiksi kuolinnaamioiksi siinä valossa, joka loistaa Hänestä, jonka kautta maailmankaikkeus näkyvine ja näkymättömine ulottuvuuksineen on luotu: Jumalan Pojasta, ihmiseksi tulleesta Kristuksesta Jeesuksesta.

Ja Hän avasi meille oven parannukseen kaikkea langenutta ihmisälyä, -filosofiaa ja harhautunutta henkisyyttä mykistävällä konkreettisella tavalla: Vuodattamalla oman verensä meidän syntiemme sovitukseksi, meidän vapaudeksemme, rauhaksemme, terveydeksemme ja ikuiseksi elämäksemme.



Read Full Post »

Ihminen ei ensin ala epäillä Jumalan olemassaoloa ja sitten tee syntiä. Ihminen tekee ensin syntiä ja sitten alkaa epäillä Jumalan olemassaoloa. On epämiellyttävää elää tietoisena kaikkitietävästä olennosta, joka vetää minut tilille pahoista teoistani. On paljon miellyttävämpää uskotella itselleen, ettei minulla ole mitään tietoa tällaisesta olennosta ja että häntä tuskin on edes olemassa.

Älykkäiden ihmisten itsepetos kätkeytyy monimutkaisten perustelujen taakse. Esimerkiksi Texasin yliopiston filosofian ja hallinto-opin professorin J. Budziszewski kirjoitti filosofian väitöskirjansa todistaakseen, ettei meillä ei ole mitään tietoa oikeasta ja väärästä. Tämän loistavasti perustellun väitöskirjansa ansioilla hän sai professorin paikan Texasin yliopistossa. Jälkeenpäin hän kuitenkin joutui toteamaan, että kyseessä oli vain älykkään ihmisen itsepetos: älykäs perustelu täysin typerälle ja todellisuuden vastaiselle uskomukselle. Kukaan tuskin voisi päivääkään elää johdonmukaisesti tuon periaatteen varassa.

Budziszewski itse kommentoi oman väitöskirjansa pohjana olevaa itsepetosta sanomalla, että ”on olemassa joitakin typeryyden muotoja, joiden toteuttaminen edellyttää kehittynyttä älykkyyttä ja korkeaa koulutusta”.

Samalla tällainen typeryyden älykäs puolustus alkaa vähän kerrassaan syödä ihmisen älyllistä vapautta. Ihminen voi uskoa jotakin todellisuuden vastaista ainoastaan, jos hän kieltää itsessään ne puolet, joissa näkyy Jumalan kuva.

Budziszewski kirjoittaa: ”Ajattele ihmistä, joka avaa älykkyytensä säädintaulun ja irrottaa kaikki komponentit, joihin on kirjoitettuna Jumalan kuva. Ongelmana on, että kaikkiin älykkyytemme komponentteihin on kirjoitettu Jumalan kuva. Niinpä ihminen ei voi koskaan lopettaa komponenttien poiskiskomista. Riippumatta siitä, kuinka monta komponenttia hän irrottaa, on aina lisää, jotka pitäisi kiskoa irti. Minä olin tuo mies. Koska kiskoin pois yhä enemmän komponentteja, oli yhä vähemmän asioita, joita saatoin ajatella.”

Lopulta Budziszewski kertoi joutuneensa kauhun valtaan, tietoisena omasta itsepetoksestaan. Itsepetoksen paljastuessa hän oli valmis palaamaan Jumalan luo ja myöntämään, että hän oli ateistinakin tiennyt syvällä sydämessään, että Jumala on olemassa ja että hänen käskynsä ovat ehdottoman velvoittavia.

Budziszewskin ajatteluun on mahdollista tutustua tarkemmin myös suomen kielellä:

Ks. tästä

(kirj. Tapio Puolimatka, Sanansaattajan kolumni 8.8.2011)

Read Full Post »

Tieteen filosofi ja ateisti Bradley Monton käy kirjassaan Seeking God in Science (Broadview Press, 2009) lävitse älykkääseen suunnitteluun (intelligent design) liittyvää  väittelyä ja retoriikkaa.  Monton arvioi älykkään suunnittelun tueksi esitettyjä perusteluja ja väittää, että älykäs suunnittelu ansaitsee tulla vakavasti harkituksi tieteellisenä teoriana. Lisäksi Monton tekee selkeän analyysin älykkään suunnittelun ympärillä vellovasta keskustelusta kouluissa ja medioissa ja esittää, miksi opiskelijoiden tiedeopinnot voisivat hyötyä siitä, että he saisivat huolellisesti harkita älykkään suunnittelun puolesta ja sitä vastaan suunnattuja argumentteja. 

Monton puolustaa älykästä suunnittelua hypoteesina (olettamuksena), joka on sen arvoinen, että se otetaan vakavasti. Monton on harvinainen ääni tässä älykkääseen suunnitteluun liittyvässä keskustelussa, jossa toisaalla ovat ne, joiden mukaan älykäs suunnittelu ei ole vakavasti ottamisen arvoinen ja sitten yhtäällä ovat ne, jotka julistavat älykästä suunnittelua totuutena Amerikassa käynnissä olevassa kulttuurisodassa. On siksi virkistävää lukea ammattifilosofin viileän rauhallista analyysia, jossa hän puntaroi argumentteja ja todisteita älykkään suunnittelun puolesta ja sitä vastaan.

Universumiin liittyvien piirteiden osalta Monton pitää parhaimpana määrittelynä tätä:

Teoria älykkäästä suunnittelusta pitää sisällään sen, että tietyt globaalit piirteet maailmankaikkeudessa ovat parhaiten selitettävissä älykkäällä syyllä”.

Lopputulos parhaimman älykkään suunnitelman teorian merkityksen etsinnästä on seuraava, Discovery Instituten alkuperäistä muotoilua korjaama määritelmä:

”Teoria älykkäästä suunnittelusta pitää sisällään sen, että tietyt globaalit piirteet maailmankaikkeudessa tarjoavat todistusaineistoa älykkään syyn olemassaolosta, tai että tietyt biologiset synnynnäiset elävien olentojen piirteet tarjoavat todistusaineistoa sille opille, että ne piirteet ovat tulosta älykkään syyn tarkoituksellisesta toiminnasta, mikä ei biologisesti liity eläviin olentoihin, ja tarjoaa todistusaineistoa sitä oppia vastaan, että nuo piirteet olisivat ohjaamattomien prosessien kuten luonnonvalinnan tulosta.”

Kirjansa luvussa 2 Monton esittelee älykästä suunnittelua edustavan villin teorian siitä, että koko tämä maailmamme on vain jonkin huippuälykkään sivilisaation ajama tietokonesimulaatio, elämme jättimäisen ja supertehokkaan tietokoneen sisällä. Tällainen näkemys ei ole teistinen, ei edellytä luojajumalaa, vaan ainoastaan teknisesti todella pitkälle kehittyneen sivilisaation. Älykkään suunnittelun teorian kannattajat katsovat, että heidän teoriansa ei ole myötäsyntyisesti teistinen (jumalauskoa sisältävä). Monton viittaa Stephen Meyeriin, jolta hän lainaa seuraavan näkemyksen:

älykäs suunnittelu ei ole uskontoon perustuva idea, vaan sen sijaan todisteisiin perustuva tieteellinen teoria elämän alkuperästä – teoria, joka haastaa ankarasti materialistisen näkemyksen evoluutiosta”.

Luvussa kaksi Monton analysoi älykkään suunnittelun mahdollista tieteellisyyttä käsitellen. Tässä luvussa Monton ottaa esille Doverin älykäs suunnittelu-oikeudenkäynnin ja sen päätöksen, jonka suhteen hän esittää analyyttistä kritiikkiä. Hänen kritiikkinsä kohde on tuomari John E. Jones III:n  päätös, että älykäs suunnittelu ei ole tiedettä (Kitzmiller et al. v. Dover Area School District, et al.). Monton on kysymyksen ”onko älykäs suunnittelu tiedettä” suhteen sitä mieltä, että on virhe asettaa liian paljon painoarvoa tähän kysymykseen. Monton viittaa hyväksyvästi Larry Laudanin ajatuksiin (osin vapaamuotoisesti siteerattuna alla):

…meidän pitäisi jättää pois sanastostamme termit kuten ”pseudotiede” ja ”epätieteellinen”; ne ovat vain tyhjiä fraaseja, joilla on meille vain tunnepitoinen merkitys.”

Se, millä on todella tärkeä kysymys Montonin mukaan on se, onko älykäs suunnittelu totta vai ei.

Monton käsittelee neljä eri argumenttia älykkään suunnittelun puolesta. Nämä neljä argumenttia ovat maailmankaikkeuden avainlukujen hienoviritys elämälle suotuisaksi, kalam kosmologinen argumentti, simulaatioargumentti sekä neljäntenä evoluutioon perustuva älykäs suunnittelu-argumentti, jota Monton pitää vähemmän uskottavana. Monton esittelee myös kritiikkiä näitä argumentteja vastaan ja kommentoi sitä. Hienoviritysargumenttiin liittyvät seuraavat vastaväitteet:

1) kuinka maallikot päätyvät uskomaan kosmisten luonnonvakioiden olevan hienoviritettyjä elämälle,
2) ovatko luonnonvakiot todella hienoviritettyjä elämälle – elämähän voisi esiintyä myös sellaisessa maailmankaikkeudessa, jonka avainluvut ovat aivan erilaisia,
3) tekeekö hypoteesi multiversumista tyhjäksi hienoviritysargumentin Jumalan olemassaolon puolesta.

Montonin kanta on hänen analysoituaan näitä vastaväitteitä, että ne eivät pysty täysin poistamaan hienoviritysargumentin voimaa, vaan se on edelleen jossain määrin uskottava.

Seuraavaksi Monton esittelee kalamin kosmologisen argumentin jossakin määrin uskottavana tukena älykkäälle suunnittelulle. Kalam kosmologinen argumentti on tällainen:

Premissi 1: kaikella, mikä alkaa olla olemassa on syy olemassaoloonsa.
Premissi 2:  maailmankaikkeudella on alku/maailmankaikkeus alkoi olla olemassa.
Johtopäätös:  sen tähden maailmankaikkeudella on syy sen olemassaoloon.

Brad ja laama (ei s e Brad)

Voidaan siis väittää, että maailmankaikkeuden olemassaolon syy on Jumala tai vähintään jonkinlainen älykäs suunnittelija. Jos joku ajattelee, että universumi kaikkena, mikä on fysikaalisesti olemassa tai kaikkena, mikä on olemassa luonnossa niin on järkeenkäypää, että syy maailmankaikkeudelle on jollain tavalla yliluonnollinen (ellei sitten maailmankaikkeus aikaansaanut itse omaa olemassaoloaan).

Sen jälkeen Monton ottaa esille elämän alkuperän älykkään suunnittelun liikkeen käyttämänä argumenttina suunnittelun puolesta. Emme tiedä kuinka elämä sai alkunsa elottomasta aineesta ja itse asiassa sellainen prosessi näyttää olevan hyvin epätodennäköinen tapahtuakseen naturalistisesti.

Tämän jälkeen Monton siirtyy ei-teistiseen simulaatioargumenttiin. Tämän simulaatioargumentin mukaan huippuälykäs sivilisaatio ajaa tätä universumia tietokonesimulaationa, olemme kaikki siten osa tietokonesimulaatiota.

Kirjan neljäs ja viimeinen luku käsittelee sitä, pitäisikö älykästä suunnittelua opettaa koulussa. Montonin mukaan sitä voidaan opettaa, mutta hyvällä tavalla, esitellen argumentteja puolesta ja vastaan eikä missään nimessä siten, että koululaisia yritetään käännyttää älykkääseen suunnitteluun. Monton ei pidä vakuuttavina niitä argumentteja, joiden mukaan älykästä suunnittelua ei pitäisi opettaa koulussa.

Doverin koulupiirin yritys tuoda älykästä suunnittelua kouluopetukseen oli myös Montonin mielestä huono ratkaisu pedagogisesti, oppilaat ansaitsevat parempaa kuin Doverin tyylistä auktoriteettiuskoisuutta. Hyvään älykkään suunnittelun kouluopetukseen kuuluu myös se, että tiedeyhteisön valtavirran kanta tehdään oppilaille selväksi, eikä älykkään suunnittelun opetuksen tarvitse olla pakollista, vaan opettajat voivat itse ratkaista ottavatko he älykkään suunnittelun esille opetuksessaan.

Kirjan esittely: Timo Tiainen, argumentti.fi (lyhennelmä, Veccio)

Read Full Post »

Yleensä vuodenvaihteessa esitetään uuttaluotaavia mietteitä. Tai kootaan vanhaa. Tai luvataan, pohditaan, ennustetaan uutta. On kivaa kirjoittaa tuore luku 2011.

Presidenttimme totesi uudenvuoden puheessaan, että mielipiteet ihmisillä ovat monissa asioissa jyrkentyneet ja että suvaitsemattomuus ei ole ratkaisu ongelmiin.

Näin varmaankin on. Mutta toisaalta olen sitä mieltä, että kaikkikattava suvaitsevaisuus on yhtä huono vaihtoehto. Se on sitä paitsi myös käytännössä mahdotonta. Jos katson suvaitsevani ihan kaikkea, silloin suvaitsen myös suvaitsemattomuutta – mutta hyväksyn toisaalta senkin, ettei suvaitsemattomuutta suvaitakaan.

Kaikkikattava suvaitsevaisuus sisältää siis itsensä kumoajan.

Mielestäni oikea suvaitsevaisuus ankkuroituu selkeisiin arvoihin, jotka määrittävät myös sen rajat. Elämällä ilmiönä on omat puitteensa, joihin pitäytymällä se kykenee ylläpitämään itseään – ja jotka rikkomalla elämä käy mahdottomaksi.

Koetan siis suvaita ihmisiä, edustavatpa he mitä kansallisuutta, rotua, uskontoa, seksuaalista identiteettiä tai eettistä vakaumusta hyvänsä. Tämän voin tehdä kuitenkin vain silloin, kun itse edustan selkeästi omaa kansallisuuttani, rotuani, uskontoani, seksuaalista identiteettiäni ja eettistä vakaumustani.

Jolla näitä ei ole – joka edustaa vain jonkinlaista kantaaottamatonta, arvoneutraalia kaiken kattavaa syleilyä  – sillä ei myöskään voi olla mitään sellaista, josta käsin kykenee olemaan suvaitsevainen.

Read Full Post »

Olen alkanut odottaa vanhuudeksi kutsuttua ikävaihetta suurella mielenkiinnolla. Olenhan sentään jo lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä. Tunteeseen liittyy myös jonkinlaista kaipuuta tyyneyteen ja seesteisyyteen.

Jokaisella meillä, jos elämme, on edessään tuo hiljainen ehtoo, taivaanrantaa kohden verkalleen vaipuva vanhuus.

Nykykulttuurissamme vanhuudelle ja elämänkokemukselle ei enää kuitenkaan anneta arvoa tavalla, joka leimasi aiempia sivistyneitä kulttuureja.

Länsimaisessa markkinatalouskulttuurissamme vallitsee jonkinlainen sitoutumattomuuden myytti, jossa ihanteet ja elämänarvot ammenetaan nuoruuden ja kauneuden kaupallisista haavekuvista. Omasta henkisestä ja hengellisestä perinnetaustasta irtautuminen ei kuitenkaan näytä synnyttävän uutta tilaa vapaudelle vaan yhä enenevälle jäsentymättömyydelle, ulkopuolisuudelle ja tyhjyydelle.

Nykykulttuurin kasvatti kyllä tietää sen, miltä hänen elämänsä pitäisi trendien mukaan ulkoisesti näyttää, mutta ei oikein sitä, mitä tällä elämällä pitäisi loppujen lopuksi tehdä. Niinpä hukassa oleva, juureton identiteetti pyritäänkin työntämään pois tietoisuudesta, samoin kuin monet vanhuksetkin on työnnetty – mielen peräkammareihin, löyhkääviin ja epäinhimillisiin karsinoihin, jotka itse olemme rakentaneet, mutta jonne kuitenkaan emme haluaisi mennä.

Vanhuudessa ja ikääntymisessä on kuitenkin jonkinlaista kiehtovaa, syvää  kauneutta. Vanhojen etuoikeus on kulkea omaa tahtiaan, vailla kiirettä minnekään. Vanha ihminen ei elä kiinni sairaan hektisessä nykyhetkessä, vaan hänen katseensa näkee suurempia kokonaisuuksia. Ja vaikka vanhuus ja viisaus eivät olekaan sama asia, viisas on kaikkina aikoina kunnioittanut vanhempaansa.

Minua ei huoleta lainkaan, jos nuppi jossakin vaiheessa sattuisi pahemminkin höyrähtämään. Vanha herra Cosby sanoi aikoinaan: Älä pelkää mahdollista dementoitumistasi: Kun nuppisi lahoaa, et tajua sitä itse lainkaan.

Hänen poikansa kertoi, että ukko eli yhdeksänkymmentäkuusivuotiaaksi ja luuli viimeiset viisitoista vuotta olevansa Pietari Suuri.

Read Full Post »

Minulla oli syntyessäni tähän maailmaan jotain ylimääräistä matkassa, toisessa jalassani oli nimittäin kuusi varvasta. En tiedä, mistä geeniperimästä moinen lisä oli peräisin, mutta joka tapauksessa varvas leikattiin pois. Jalastani saatiin täten normaali, muutoin se olisi katsottu jotenkin vajavaiseksi.

No, sehän oli pikku juttu, voisi ajatella. Silti sanotaan, ettei Luoja tee erehdyksiä. Oliko tältä kannalta kenties väärin poistaa minulta tuo varvas? Jospa olisin mukautunut kuuteenkin? Menetinkö jotain yksilöllistä ja uniikkia, vai poistettiinko minulta vain eräs vajavuus?

Eräs näkökulma vaikeaan kysymykseen on se, että vaikka Luoja ei tee erehdyksiä, kaikki ihmisyyteen liittyvä on tavalla tai toisella aina vajavaista. Kenties juuri vajavaisuus ja puutteellisuus onkin ihmiselle suurin mahdollisuus myötäelämiseen ja rakkauteen.

Lääketiede pystyy korjaamaan ja parantamaan, sekä ennalta ehkäisemään monia sairauksia ja puutteita, sekä parantamaan elämämme laatua.

Lääketieteen lahjaa käytetään eettisesti väärin silloin, sen avulla määritellään, kuka saa syntyä ja kenen elämällä on arvo ja olemassaolon oikeus. Vammaisuus, vajavaisuus ja poikkeavuus vieroksuttavat kovien arvojen maailmassa, itsekeskeisyyden ja itsekkyyden maailmassa.

Kyky nähdä kauneutta erilaisuudessa, poikkeavuudessa, vajavuudessa tai heikkoudessa on lahja, joka syntyy usein syvällekäyvien elämänkokemusten, kipujen ja oman heikkouden kohtaamisen kautta.

Ja sen kautta, että on itse saanut apua, kohdannut rakkautta, uskaltautunut tarvitsevaiseksi. Silloin kyky rakastaa avaa elämässä tilaa myös onnellisuudelle.

Ja se ei olisi mahdollista ilman vajavuutta.

Read Full Post »

Talvisodan taistelupaikkoja

TALVISODAN päivinä Suomen kansasta löytyi yhteishenkeä ja yksimielistä isänmaanrakkautta, mutta mikä kohta enää on ”suomalaista”?

Pikku hiljaa käy vain niin, että yhä useampi yritys ja tuotemerkki riistäytyy ulkomaisten bisnesten omistukseen. Valtakunnan rajat hämärtyvät, kun maa hajautuu yhä enemmän monikansalliseen omistukseen. Ylikansalliset yhtiöt ja konsernit säätelevät elinkeinojamme ja irtisanovat ja juoksuttavat kansalaisia mielensä mukaan. Poliitikot myötäilevät laumana, eivät enää äänestäjiä, vaan näitä globaaleja suuryhtiöitä ja mammonaa.

Kuka vielä tahtoo/voi/uskaltaa laulaa: ”Laps Suomen ällös vaihda pois, sä maatas ihanaa”? Vai myytiinkö maamme jo poliitikkojen kabineteissa ennen EU:hun liittämistä? Vai olemmeko kaikki myyneet ihanteemme ja arvomme niin, että se, miltä haluamme näyttää, on tullut tärkeämmäksi kuin se, mitä todellisuudessa olemme?

”Maaliskuun 13. päivä vuonna 1940 kerrotut tiedot talvisodan rauhanehdoista olivat suuri järkytys koko kansakunnalle. Suomalaisten oikeudentuntoa loukkasi verisesti se, että maahan hyökänneelle suurvallalle piti lahjoittaa merkittävät maa-alueet ja jopa Viipurin kaupunki. Katkeruutta herätti myös muun maailman tuki, joka suurelta osin jäi kauniiden sanojen tasolle.”

”Mikä heissä on, noissa rintamalta tulleissa? Minä olen miettinyt sitä kauan. Mikä siinä on? …Ennen kaikkea he ovat muuttuneet hiljaisiksi! Vaikka he kertovat iloisia juttuja tai nauravat, niin he tekevät sen kuin ohimennen, kuin odotellen jotakin. Heidän silmänsä tulevat heti aina vakaviksi taas, ja näyttää siltä kuin he kuuntelisivat. Mitä he kuuntelevat? Muistoja – Aägläjärven tai Sallan tai Kannaksen tykkejä?

– Kersti Bergroth: Nuoren lotan päiväkirjasta” (YLE Uutiset)

Nyt juhlii synkkä sortovalta
nousten esiin kaikkialta.
Liehuttaen lippujansa
yli kansain rajojen
julistaa se sanomaansa
dollarien, eurojen.

Esi-isäin usko, toivo, uhrityö
ei mieltä valaise – on sydänyö.

”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää!”

Ei enää äidin, isän usko näy,
nyt mahti mammonan sen kaiken peittää.

(c)Veccio da Pecci

Read Full Post »

Meitä suomalaisia elelee planeetallamme ilmeisesti vähän alle kymmenen miljoonaa, noin viisi ja puoli miljoonaa Suomenmaassa ja loput muualla ympäri Tellusta.

Meillä on aseita väkilukuumme nähden eniten maapallolla. Ja näinhän tietysti tulee ollakin, sillä UlkoMAAlaiset tekevät paljon rikoksia.

Eikö olekin hirveätä, kun tällainen vähäinen kunnon väki joutuu asumaan lähes kuuden miljardin ULKOmaalaisen keskellä!? Ei ihme, että maailma on mullin mallin, kun ei ole planetaarisia lakeja, jotka rajoittaisivat UlkoMAAlaisten asutusta maapallolla.

Ehkäpä aurinkokuntamme vielä jonain tulevan galaktisen pyörähdyskerran aikana sivistyy sen verran, ettei Maapallolle ainakaan päästettäisi enää näin paljon UlkoMAAlaisia vanhojen kunnon suomalaisten riesaksi.

Read Full Post »

Professori Tapio Puolimatka onnistui vieraskynäpalstalla (HS 15.11.) siinä missä itse olen yli kaksikymmentä vuotta epäonnistunut nimittäin avaamaan keskustelun evoluutioteorian dogmaattisesta asemasta ja tieteellisistä ongelmista. Tarvitaan filosofeja ja jopa ateistifilosofeja auttamaan luonnontieteilijöitä näkemään sen, että naturalismi ei ole neutraali lähtökohta luonnonhistorian ymmärtämiseen.

Professori Matti Leisola

Darvinistisen fundamentalismin pyrkimys estää avoin keskustelu evoluution ongelmista on ärsyttänyt monia uskonnollisesti täysin sitoutumattomiakin tutkijoita. Yli 700 tohtorintutkinnon suorittanutta luonnontieteilijää on irtisanoutunut darvinistisen sattuma-valinta-mekanismin kaikkivaltiudesta (http://www.dissentfromdarwin.org/). Nobel-palkittu fyysikko Robert B. Laughlin määritteli darvinismin umpikujaan johtavaksi ideologiseksi antiteoriaksi (A Different Universe, Basic Books, 2005).

Joitakin vuosia sitten halusin tutkimusryhmäni kanssa tutkia todellisia evolutiivisia muutoksia (täysin uuden rakenteen syntyä; ei ainoastaan olemassa olevan toiminnan muuntelua). Kohteenamme oli entsyymimolekyyli, jonka halusimme muuttaa toista aktiivisuutta omaavaksi, mutta rakenteeltaan hyvin samanlaiseksi.

Kansainvälinen arviointiryhmä ehdotti rahoitushakemuksemme hylkäämistä. Perusteluna oli se, että emme todennäköisesti onnistuisi ja että kukaan ei tiedä miten uudet entsyymit ovat syntyneet historian kuluessa. Tilanne on suorastaan koominen. Toisaalta evoluutiota pidetään täysin varmana, mutta samalla myönnetään, että sen mekanismeista ei tiedetä oikeastaan mitään.

Naturalismin avointa keskustelua rajoittavan luonteen näkee Coloradon yliopiston solubiologian professori Franklin Haroldin kommentista kirjassa The Way of the Cell (Oxford University Press, 2001): ”Meidän on periaatteessa hylättävä ajatus sattuman ja välttämättömyyden korvaamisesta älykkäällä suunnittelulla, mutta on myönnettävä, että tällä hetkellä ei ole yhtään yksityiskohtaista darvinistista selitystä minkään biokemiallisen tai solusysteemin evoluutiolle, vain joukko ajatusleikkejä.”

Matti Leisola
Bioprosessitekniikan professori

Read Full Post »

Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta nähdä tosiasioita, jotkut heistä kieltävät epäilemästä naturalistista evoluutioteoriaa, toteaa professori Tapio Puolimatka (kuvassa).

Tapio Puolimatka

Brittiläisen tiedeakatemian The Royal Societyn koulutusasioiden johtaja, professori Michael Reiss joutui äskettäin eroamaan tehtävästään, koska hän oli julkisesti kehottanut koulujen luonnontieteiden opettajia opettamaan evoluutioteoriaa keskustellen ja luomisteoriaan uskovien oppilaiden nkemyksiä ymmärtäen.

Reissin mukaan luomisuskoinen oppilas ei opi ymmärtämään evoluutioteoriaa, jos opetuksessa ei kunnioiteta hänen mielipiteitään. Joidenkin kollegojen mielestä Reiss teki liian pitkälle menevän myönnytyksen luomisteorialle, vaikka hän ei puolustanutkaan luomisteorian opettamista.

Brittiläistapaus nostaa esiin kiperiä kysymyksiä evoluutioteorian opetuksesta.

Yhdysvaltain johtava ateistifilosofi Thomas Nagel ilmaisi hiljan huolensa siitä, että luomisteorian torjumiseksi käyty ideologinen kamppailu uhkaa evoluutioteorian opetuksen kriittisyyttä. Uskonnollisen fundamentalismin pelko saa aikaan, että luomisteoria kaikissa muodoissaan suljetaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle.

Jopa luomisteorian väljin muunnelma, älykkään suunnitelman teoria, on määritelty epätieteelliseksi, joten siihen ei tarvitse ottaa kantaa tieteellisessä keskustelussa. Naturalistiselle evoluutioteorialle on annettu horjumaton asema, ja se on tehty immuuniksi empiiriselle todistusaineistolle. Evoluutioteorian kyseenalaistamista pidetään pahimmanlaatuisen älyllisen taantumuksen merkkinä.

Nagel arvostelee evoluutioteorian kannattajia, jotka esiintyvät kriittisen ja avoimen keskustelun edustajina ja pitävät samalla mahdottomana, että evoluutioteoriassa voisi olla perustavia ongelmia.

Tällaisen asenteen taustalla on Nagelin mukaan puutteellinen käsitys elämän syntyä ja kehitystä koskevien tietojemme aukoista ja siitä, kuinka arvauksenomainen ja luonnosmainen käsityksemme evoluutioprosessista itse asiassa on.

Koska evoluutioteoria esittää laaja-alaisia väitteitä prosesseista, joita ei voida suoranaisesti havaita, vastakkaisen todistusaineiston löytyminen on mahdollista. Jos darwinistista teoriaa ei ole mahdollista tieteellisesti kritisoida, sen tieteellisyys tulee epäilyksenalaiseksi.

Darwin ei kehittänyt teoriaansa sen oletuksen varassa, että luonnon älykäs suunnittelu olisi mahdottomuus. Hänen tarkoituksensa oli selittää, miten älykkäästi suunnitellulta vaikuttava luonto on saattanut syntyä ilman suunnittelijaa. Siksi evoluutioteorian ymmärtäminen edellyttää älykkään suunnitelman teorian tuntemista.

Usein älykkään suunnitelman teoria suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Jos naturalismia käytetään empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan ottaa huomioon havaittavan todellisuuden selittämisessä, siitä riippuvien teorioiden tieteellisyys tulee kyseenalaiseksi.

Yhtenä epätoivottavana seurauksena on Nagelin mukaan se, ettei kysymystä evoluutioteorian suhteesta uskontoon pystytä käsittelemään avoimesti.

Tämän kysymyksen kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää evoluutioteoriaa ja arvioida sen tieteellistä todistusaineistoa. Jos vältellään keskeisiä kysymyksiä, ei evoluutioteoriaa voida opettaa kouluissa älyllisesti perustellulla tavalla.

Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä Jumalan luomistyötä mahdollisuutena vaikka myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä. ”Olen itse sellaisen ateistin asemassa, joka – – on pitkään epäillyt väitettä, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta.”

Hän kuitenkin myöntää torjuvansa luomisteorian maailmankatsomuksellisista syistä, jotka eivät perustu empiiriselle tai muulle rationaaliselle perustalle. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, että Jumalaa ei ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.

”Niinpä sellainen, joka pystyy osoittamaan vakavia tieteellisiä syitä epäillä evoluutioteorian riittävyyttä ja joka uskoo Jumalaan samalla välittömällä tavalla kuin itse uskon siihen, ettei mitään jumalaa ole olemassa, voi aivan järkevästi päätellä, että älykkään suunnitelman hypoteesi täytyy ottaa vakavasti”, Nagel toteaa.

Vastustaessaan uskonnollista fundamentalismia sulkemalla kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme tieteentekijät sitoutuvat toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon.

Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle he liioittelevat evoluutioteorian puolesta esitettyjä tieteellisiä väitteitä. Näin on syntynyt älyllisesti epäterve tilanne, jossa ei olla valmiita koettelemaan naturalistisia vakaumuksia kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta.

Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta koetella perustavia vakaumuksiaan tosiasioiden valossa, jotkut heistä kieltävät naturalistisen evoluutioteorian kyseenalaistamisen ja kritisoimisen.

Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että sekä älykkään suunnitelman opettaminen biologian tunnilla että opettamatta jättäminen riippuvat molemmat uskonnollisesta uskomuksesta.

Ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja se voi johtaa erilaiseen päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisen oletuksen pohjalta sitä tulkitaan.

Tapio.Puolimatka@edu.jyu.fi

Kirjoittaja toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa.

HS artikkeli

Read Full Post »

Kukahan ympäristöterroristi on mahtanut keksiä tämänkin antisosiaalisen luonnontuhoamisaseen, lehtipuhaltimen?

Ennen pihalla kävi leppoisa puheensorina, kun meneillään oli taloyhtiön haravointitalkoot. Haravoiden rouske säesti tuulen hiljaista suhinaa pihapuiden lehdistä riisuutuvassa oksistossa, ja lehdet kasautuivat hiljalleen kullanhohtoisiksi keoiksi vielä viheriöivälle pihanurmelle. Oli mukavaa jutustella niitä näitä, tutustua naapureihin, olla yhdessä kosketuksessa raikkaaseen syksyiseen luontoon ja pysähtyä välillä kuuntelemaan hiljaisuutta, jossa voi vielä erottaa vienoa lintujen siritystä.

Tällä lailla!

Nyt yskivä kaksitahtimoottori korahtaa käyntiin. Helvetillisesti paukkuen ja rätisten rääkyvä kone syytää ilmoille öljynkatkuisen savupilven kuin ensimmäisen maailmansodan kaasuhyökkäyksessä. Kukaan ei lähde vapaaehtoisesti pihalle, ja jos ulkona on asioitava, korvat menevät lukkoon moottorin ulvonnan raastaessa tärykalvoja ja keuhkot tukkeutuvat pakokaasuihin, jotka peittävät paksuna pilvenä pihapiirin hävittäen kosteiden lehtien ja ruohon tuoksun. Lehdet sinkoilevat sinne tänne yhdessä roskien ja pölyn kanssa, sillä mekaanista ilmavirtaa syytävä hornanputki ei erottele luonnosta mitään, ei kykene lehtiharavan tavoin lempeästi koskettelemaan ja puhdistamaan maaemon povea.

Eläköön siis kaikki luonnonvaroja kuluttava häirikkötekniikka, joka vapauttaa ihmisen kaikesta mukavuudesta ja kiireettömyydestä siirtäen hänet luonnon autuaasta helmasta palvelemaan teollisuuden ja markkinavoimien ikiliikkujaa! Onhan kaikki pienet naapuriystävälliset lähikaupatkin jo lähes saatu tapetuksi ja ihmiset pakotettu joukolla polttamaan bensiiniä autoissa, joilla yksin voi päästä kilometrien päähän pellolle rakennettuun megamarkettiin, jossa saa kävellä jälleen kilometritolkulla autiossa hyllykköerämaassa etsimässä pöytäänpantavaa.

Nyt tämä markkinavoimien koneisto onneksi yskii ja takkuilee pahalaatuisesti, kun virkistävän laman aamunkoitto näyttää vihdoinkin sarastavan.

Read Full Post »

’Tutkin tiedelehtiä ja muodostin itselleni aukottoman maailmankuvan. Ei ole olemassa Jumalaa, ei henkeä, ei tarkoitusta. Puhtaasti järjellä ajateltuna elämällä ei ole mitään merkitystä. On aivan sama kuolenko nyt vai viidenkymmenen vuoden kuluttua.’ (16-vuotiaan lukiolaisen aineesta).

Olin yllättynyt siitä, miten nuori koki elämänsä täysin tarkoituksettomaksi. Jäin miettimään, mihin tällainen ajattelu voi johtaa. Vuosi sitten Jokelassa ja nyt Kauhajoella tämä ajattelu vietiin kammottavaan loppuun asti: oma ja muiden elämä oli täysin merkityksetön.

Julkisuudessa on pohdittu melko pinnallisia syitä tapahtuneisiin hirmutekoihin. Puhutaan mielenterveysongelmista, yksinäisyydestä, vihasta ja nettiväkivallan lisääntymisestä. Näillä tekijöillä on toki jotain merkitystä, mutta ampujat olivat ennen muuta saamansa opetuksen uhreja.

On erikoista, että esimerkiksi Jokelan ampujan omaa selitystä teolleen ei osata lukea oikein. Hänen ajattelunsa perustui darwinistiseen luonnonvalinnan oppiin ja ateistiseen nieztscheläiseen tarkoituksettomuuden filosofiaan.

Ampuja uskoi tieteen kaapuun puettuun (naturalistiseen) filosofiaan, jonka mukaan ihminen, hänen ajatuksensa ja kaikki muut ihmiset ovat vain aineen sattumanvaraisen liikkeen tulosta. Hiukkasten liike ei tunne oikeaa, ei väärää, ei ihmisarvoa. Aineen ulkopuolella ei ole mitään.

Materialistisen filosofian pohjalta ei ole mitään järjellistä syytä arvostaa ihmistä. Nuorella on taipumus olla radikaali eli mennä asioiden juurille ja toimia uskonsa mukaan. Onneksi kaikki eivät ole yhtä johdonmukaisia.

Naturalistinen tiede on kuin Troijan puuhevonen, jonka kautta ajatteluumme salakuljetetaan materialistinen tarkoituksettomuuden filosofia. Onko väite liioiteltu?

Richard Dawkinsin, Daniel Dennetin, Esko Valtaojan ja Kari Enqvistin kaltaiset uusateistit ovat jo pitkään tieteen arvovallalla uskotelleet meille tieteellisten havaintojen johtavan ateismiin. Dawkinsin kirja ”Jumalharha” on ollut luetuimpia teoksia eri puolilla maailmaa. Erkki Tuomioja viittasi siihen puolustellessaan ateismiaan. Harvardin professorin Richard Lewontinin mukaan ”tiede on a priori (ennalta) sitoutunut materialismiin… ja tämä sitoutuminen on absoluuttista.”

Seuraavat sitaatit johtavilta tieteentekijöiltä osoittavat, miten kokonaisvaltaisia väitteitä tieteen nimissä esitetään: ”Ihmiset ovat enemmän matojen kaltaisia, kuin olemme kuvitelleet”, ”emme ole olennaisesti muuta kuin suuria kärpäsiä”, ”olemme vain hiukan uudelleen muotoiltuja simpansseja”, ”etiikka on illuusiota, jonka geenimme aiheuttavat”.

Luonnontiede on näin astunut omien rajojensa ulkopuolelle ja ryhtynyt julistamaan naturalistista uskoa.

ONKO TIEDE sitten lopullisesti haudannut Jumalan? Antaako tiede vastauksen kaikkein merkittävimpiin kysymyksiin, kuten mikä on geneettisen kielen alkuperä, miten elävä solu syntyi, tai mikä on moraalisesti itsestään tietoisen ihmisen alkuperä?

Vastaus on yksiselitteinen: ei anna. Emme edes tiedä, miten yksi proteiinimolekyyli voisi syntyä sattuman ja luonnonvalinnan mekanismilla.

Muutama vuosi sitten maailman tunnetuimpiin ateisteihin lukeutuva professori Anthony Flew kertoi luonnontieteellisten tutkimustulosten erityisesti biologian alalla saaneen hänet uskomaan kaiken takana olevaan suunnitelmaan ja elämän mielekyyteen.

Ehkäpä luonto ja sitä tutkiva tiede viittaakin perimmäiseen tarkoitukseen, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden todellisen merkityksen löytämiseen.

(Bioprosessitekniikan professori Matti Leisola, Etelä-Suomen Sanomat)

Read Full Post »

Richard Weikart, historian professori (California State University) osoittaa yksityiskohtaisesti kirjassaan “From Darwin to Hitler: Evolutionary Ethics, Eugenics, and Racism in Germany”, kuinka natsit johtivat ihmiselämän halveksuntansa darwinilaisesta ideologiasta (tämä ei tarkoita, että kaikki natsien ideologiat tulivat darwinismista). Darwinismissa on kuusi ominaisuutta, jotka ovat erityisesti vaikuttaneet ihmiselämän arvon halveksuntaan (sekä natsien aikaan että nyt):

    1. Darwin väitti, että ihmiset eivät kvalitatiivisesti (laadullisesti) eroa eläimistä. Tuon ajan johtava darwinisti Saksassa, Ernst Haeckel, hyökkäsi “ihmiskeskeistä” näkemystä vastaan, jonka mukaan ihmiset ovat ainutkertaisia ja arvokkaita.

Lue koko artikkeli » (www.intelligentdesign.fi)

Read Full Post »

(HTT) Vierailja Orionin Siriuksen aurinkokunnasta raportoi Hekan tietotoimistolle taitettuaan 8,7 valovuoden matkan Linnunradan Tellukselle:

”Alukseni voimanlähteenä toimiva 9 voltin Duracell oli jo noin kolmannekseltaan kulunut, kun saavuin Linnunradalle, lähes yhdeksän valovuoden matkan taitettuani. Harvaan asutun galaksin eräs kiintoisimpia tutustumiskohteitani oli erään pienen aurinkokunnan Tellus.

Sinisenä hohtava planeetta on hurmaavan kaunis ja runsaasti asutettu. Sitä kansoittavat lähinnä mikro-organismit ja pieneliöt, jotka asustavat meressä. Meret kattavatkin yli 70 prosenttisesti planeetan pinnan, jolla elää myös erilaisia siivekkäitä, lähinnä hyönteisiä, sekä jokunen nisäkäslaji.

Telluksen pintaa luodatessani jouduin toteamaan, ettei planeetalla ole juurikaan merkittävää päivitettävää aktiviteettia – mainio ja rauhallinen lomakohde siis: Laineiden liplatusta, pilvien liikehdintää, yön ja päivän rytmi ihanteellinen!

Ai niin, planeetalla elää myös eräs pieni ihmislaji, jonka havaitsin kolmannella luotauskierroksellani. Lajilla on kummalliset tavat. Niistä saisi oivan tragikoomisen hupiohjelman: He elävät täysin irti todellisuudesta, ahtautuvat luonnosta irroitettuihin rakennelmiinsa paeten luontoa, sotien rakennelmistaan sitä vastaan ja ihmettelevät, miksi luonto ei tahdo elättää heitä kaikkia!

Jotkut muutkin Telluksen lajit ovat kärsineet heidän toilailuistaan, mutta eniten he itse. He eivät kykenisi 9 voltin paristolla edes kiertämään omaa planeettaansa, vaan tarvitsevat siihen määrättömästi myrkkykaasua kehittävää polttoainetta. Yhtä kaikki – he luulevat, että maailma pyörii heidän ympärillään, vaikka planeetta pyörittää heitä.

Tuohon loma-asiaan kannattaa vielä palata – seuraavan jääkausisyklin jälkeen.

*******

Read Full Post »

Galaksiuutisille/Aamulehti:

ÄLYKKÄÄN SUUNNITELMAN IDEA

Ei ole aivan yhdentekevää onko ihminen pohjimmiltaan aineen, ajan ja sattuman synnyttämä vai älykkään suunnittelun tulos. Pohdinnan johtopäätökset ovat merkittäviä ja koskettavat koko inhimillistä toimintaa.

Kuuma peruna

Tällä hetkellä mikään muu biologisia tieteitä koskettava aihe ei herätä yhtä paljon kiinnostusta ja intohimoja kuin ajatus älykkäästä suunnittelusta (ID; intelligent design). Aiheesta keskustellaan Yhdysvaltain lisäksi esimerkiksi Hollannissa, Iso-Britanniassa, Italiassa ja Ranskassa. Äskettäin Saksan suurin viikkolehti Stern haastatteli kahta ID-liikkeen edustajaa.

Jotkut perinteisen darvinismin kannattajat taistelevat näkemyksensä puolesta hyvinkin aggressiivisin ja propagandistisin keinoin. Richard Dawkins esimerkiksi nimittelee evoluutioon kriittisesti suhtautuvia “tietämättömiksi, tyhmiksi tai hulluiksi (tai pahoiksi)”. Toinen esimerkki darvinistisesta hysteriasta on Richard von Sternbergin joutuminen valtavan painostuksen ja valehtelukampanjan kohteeksi työpaikallaan Smithsonian instituutissa, kun hän lehden toimittajana hyväksyi älykästä suunnittelua tukevan artikkelin tiedelehteen. Tapaus johti viralliseen tutkintaan. Asiasta voi lukea tarkemmin hänen nettisivuiltaan (http://www.rsternberg.net/).

Asiallinen keskustelu ID-liikkeen esille nostamista tieteellisistä kysymyksistä leviää kuitenkin tutkijoiden, opiskelijoiden ja median keskuudessa. Perinteisiä elämän synty- ja kehitysteorioita epäillään paljon yleisemmin kuin yleensä luullaan. Siitä kertovat sadat vuosikymmenien aikana käymäni keskustelut eri maiden tutkijoiden kanssa. Olin viime syksynä Japanissa tieteellisessä kokouksessa, johon osallistui Yhdysvaltain avaruustutkimuskeskus NASAn elämänsynnyn tutkija. Hän esitteli kemiallisia kokeitaan ja niiden tuloksena syntyneitä kemikaaliryppäitä todisteena mahdollisesta elämän syntymekanismista. Vierelläni istuva belgialainen professori kuiskasi minulle: ”Mitähän tuollakin on tieteen kanssa tekemistä.” Omassa esitelmässäni kritisoin darvinistisia mekanismeja uusien proteiinirakenteiden synnyttäjänä ja sain esityksestä paljon myönteistä palautetta.

Darvinistisen sattuma-valinta-mekanismin kritiikki on jo niin laajaa, että lähes 700 tohtorintutkinnon suorittanutta luonnontieteilijää on allekirjoittanut seuraavan lausunnon: ”Suhtaudumme skeptisesti väitteisiin, joiden mukaan sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta selittävät elämän kompleksisuuden. Darwinin teorian todisteiden huolellista arviointia tulisi rohkaista.” Allekirjoittaneiden listaan voi tutustua osoitteessa http://www.dissentfromdarwin.org/. Nobel-palkittu fyysikko Robert B. Laughlin määritteli darvinismin jopa antiteoriaksi.

Mistä ID-ajattelussa on kyse?

Darwinin evoluutioajatus perustuu lähinnä kahteen pääperiaatteeseen: sattumanvaraisiin mutaatioihin ja olemassaolon taistelun aiheuttamaan valintaan. Malliesimerkki tästä periaatteesta löytyy kaikista koulukirjoista. Tarina etenee suurin piirtein seuraavalla tavalla: Koivumittari on vaalea perhonen, jota lintujen on vaikea havaita vaaleilta koivunrungoilta. Teollistumisen myötä ilma saastui ja koivunrungot tummenivat. Vaaleat perhoset erottuivat selvästi tummuneilla puunrungoilla. Sattumanvaraisen mutaation kautta koivumittari sai tumman värin. Ne koivumittarit, jotka olivat saaneet uuden suojavärin, säilyivät hengissä eloonjäämistaistelussa, koska linnut eivät niitä havainneet. Muista tuli lintujen lounas, koska niiltä puuttui tämä sattumalta hankittu suojaväri.

Sillä, että koivumittaritarina on lähinnä mielikuvitusta eikä perustu tosiasioihin, ei tässä yhteydessä ole merkitystä. Eikä silläkään, että sekä vaaleita että tummia koivumittareita on aina ollut olemassa; eikä edes sillä että värimuunnos ei ehkä ole sattumanvaraisen mutaation aiheuttama. Esimerkki kertoo meille periaatteen: mutaatiot voivat aiheuttaa vain minimuutoksia, pieniä askelia. Monta pientä askelta peräkkäin johtaa darvinismin mukaan suuriin muutoksiin. Siksi suuret muutokset tarvitsevat miljoonia vuosia. Näin meille on opetettu ja opetetaan.

Juuri tässä kohtaa herää epäilys evoluutiouskoa kohtaan. Voivatko pienet muutokset johtaa suuriin muutoksiin? Voiko elävä solu syntyä kuolleesta aineesta pienin askelin? Voiko DNA:n informaatiojärjestelmä syntyä kemikaalien liikkeestä?

Professori Michael Behe käytti kirjassaan Darwin’s Black Box (Darwinin musta laatikko) esimerkkinä yksinkertaista hiirenloukkua laitteesta, joka ei voi toimia jos joku osa puuttuu. Hiirenloukusta on hyötyä hiiren vangitsemisessa vain silloin kun se on täydellinen eli kaikki osat ovat paikallaan. Toisin sanoen hiirenloukku ei ole voinut syntyä pienin vähittäisin askelin.

Hiirenloukkuesimerkistä Behe siirtyi käsittelemään biologisia ”hiirenloukkuja” kuten bakteerin sähkömoottoria, silmän kemiallisia näköprosesseja ja veren hyytymisjärjestelmää, jotka eivät myöskään voi toimia elleivät kaikki osat ole yhtä aikaa olemassa. Bakteerin sähkömoottori on todellinen nanoteknologian ihme. Se on läpimitaltaan vain 0,00005 millimetriä. Se voi pyöriä lähes 100 000 kierrosta minuutissa kahteen eri suuntaan ja ohjata bakteeria herkän sensorijärjestelmän avulla kohti edullisia olosuhteita. Keskeneräisestä moottorista ei olisi mitään hyötyä bakteerille joten valinta karsisi sen pois. On vaikea kuvitella miten sähkömoottori ohjausjärjestelmineen olisi voinut syntyä pienin askelin mutaatioiden ja valinnan kautta.

Entä sitten bakteerien antibioottiresistenssin kaltaiset muutokset, jotka usein tulkitaan meneillään olevaksi evoluutioksi? Kun antibioottiresistenssin syitä tutkitaan tarkemmin käy ilmeiseksi, että muutos on mikroevolutiivinen. Resistenssi syntyy joko siten, että bakteeri ”lainaa” antibiootin hajottamiseen tarvittavat työkalut toiselta bakteerilta tai solussa tapahtuu virhemutaatio, joka vähentää spesifistä informaatiota ja estää antibiootin sitoutumisen. Informaatiomäärä ei lisäänny ja uusia rakenteita ei synny.

Nämä esimerkit osoittavat, että darvinismin keskeiset periaatteet, mutaatio ja valinta, ovat parhaimmillaankin vain säilyttäviä mekanismeja. Ne eivät lisää biologista informaatiota tai tuota uusia biologisia makrorakenteita.

Onko edessämme kopernikaaninen vallankumous?

Luonnontiede on toistaiseksi keskittynyt tutkimaan luonnon rakennuspalikoita ja toimintamekanismeja. Suurien asiayhteyksien käsittely on tapahtunut aivan toisesta näkökulmasta eli naturalistisesta filosofiasta käsin. ID-liike ohjaa näkökulmamme monimutkaisiin kokonaisuuksiin, jotka yllättäen eivät olekaan selitettävissä miljoonien vuosien pienten mikroaskelten avulla. Solubiologian professori Franklin Harold myöntää kirjassaan The Way of the Cell, että ”tällä hetkellä ei ole olemassa yhtään yksityiskohtaista darvinistista selitystä minkään biokemiallisen tai solusysteemin evoluutiolle; on vain joukko toiveajattelua”. Modernin tieteen naturalististen osien perusteet ovat osoittautuneet huteriksi.

Matti Leisola
Bioprosessitekniikan professori
Teknillinen korkeakoulu

Read Full Post »

Sadir Elazran aurinkokunnassa sijainneen planeetan, Qezeq-2b:n, tuhon syyksi on vahvistunut 117:n keksijäsukupolven kehittelemän langattoman sähkönsiirtolähettimen räjähdys. Räjähdys tapahtui energianlatausvaiheen jälkeen, kun sähköä alettiin siirtää miljardin terawatin massiivisesta lähettimestä kolmen ja puolen metrin päässä sijaitsevaan 2 watin halogeenipolttimoon.

Qezeq-2b:lle rakennettu lähetinvoimalakompleksi vaati valtaisan 40 000 neliökilometrin pinta-alan ja sen lakikorkeus oli 125 metriä. Lähettimen energiantarve ja päästöt olivat ehtineet jo köyhdyttää planeetan väestöä niin, että ruuantuotanto ja puhtaat vesivarat olivat loppumaisillaan. Lähettimen viimeinen käynnistysvaihe vei 18 vuotta ja saavutettuaan optimitehonsa (1000 000 000 TW) langattoman sähkön siirtolähetin oli vaatinut jo yli neljänsadan tuhannen innovaattorin hengen ja pimentänyt päästöillään puolet Qezeq-2b:n taivaasta.

Viime kuussa lähettimen eteläisen päädyn kyljessä sijaitsevasta kahden cm:n läpimittaisesta lähetinlinssistä saatiin kuin saatiinkin lopulta välitettyä lyhyt hypertaajuinen siirtosäde. Miljardin terawatin huipputeholla sädettä kyettiin johtamaan langattomasti juuri ja juuri kolmen ja puolen metrin päähän sijoitettuun tulitikkulaatikon kokoiseen vastaanottimeen. Tuhannet planeetan johtohenkilöt olivat juhlatilaisuudessa paikalla seuraamassa, kuinka vastaanottimeen kytketty 2:n watin tehoinen halogeenipolttimo ehti hehkua himmeästi noin puolen minuutin ajan, ennen kuin lähetinkompleksi räjähti ja tuhosi planeetan.

Orionin Hekan aurinkokunnan tietotoimiston (HTT) mukaan Andromedan Qezeq-2b:llä asustaneen innovaattorirodun tiedetään muistuttaneen suuresti Linnunradan laitamilla sijaitsevan Telluksen ihmisrotua, joka tiettävästi on kehitellyt vastaavanlaisia destruktiivisia laitteita ja vahingoittanut jo vakavasti omaa planeettaansa.

(HTT)

*******

Read Full Post »

Olihan paikoin rytyytystä raitiovaunu yhdeksikön henkilökohtaisella neitsytmatkallani, kun etupanelista kukitettu vaunu kolisteli Karhupuiston pysäkiltä auki revitylle Porthaninkadulle. En muista toista kesää, milloin stadi olisi ollut näin levällään! Myös Kaivokatu ja Mannerheimintie ammottavat keskustan kohdalla auki kuin hullun sielu.

Minun ja siippani lisäksi moni muukin näytti istuvan kyydissä ilmi selvästi katsastamassa uutta linjaa keskustasta Pasilaan. Reitti onkin pätevä ja nopea, jos on asiaa keskustan suunnalta Kallion, Vallilan ja Itä-Pasilan suunnalle ja päinvastoin. Täysin uutta kiskoa löytyy ainakin Flemingin-, Aleksis Kiven ja Teollisuuskadun kautta Itä-Pasilaan. Spora noudattelee 3B:n reittiä aina Erottajalta Hesarille asti, mutta kurvaakin sitten Flemaria pitkin Vallilaan.

Selvä työläislinja siis. Kuitenkin ysin matka taittuu keskustasta Itä-Pasilaan ainakin yhtä nopeasti kuin seiskan, joka höylää porvarillisesti Kruunuhaan, Aleksin, Töölön, Laakson ja Länsi-Pasilan kautta samalle päätepysäkille.

10.8. 2008 Sporassa Kolmikulman päätepysäkillä Dianapuiston vieressä

Hesarin tienoot ovat stadin levottomimpia – saa nähdä muodostuuko tästä iltaisin samantyyppinen örkkikuljetus kuin kolmosratikan osalta. Mutta sehän on elämää, ja hyvä niin. Nyt noilta kuolleilta Vallilan kulmiltakin saa kyydin ihka uudella sporalinjalla.

Read Full Post »