Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘tiede’ Category

Ihminen ei ensin ala epäillä Jumalan olemassaoloa ja sitten tee syntiä. Ihminen tekee ensin syntiä ja sitten alkaa epäillä Jumalan olemassaoloa. On epämiellyttävää elää tietoisena kaikkitietävästä olennosta, joka vetää minut tilille pahoista teoistani. On paljon miellyttävämpää uskotella itselleen, ettei minulla ole mitään tietoa tällaisesta olennosta ja että häntä tuskin on edes olemassa.

Älykkäiden ihmisten itsepetos kätkeytyy monimutkaisten perustelujen taakse. Esimerkiksi Texasin yliopiston filosofian ja hallinto-opin professorin J. Budziszewski kirjoitti filosofian väitöskirjansa todistaakseen, ettei meillä ei ole mitään tietoa oikeasta ja väärästä. Tämän loistavasti perustellun väitöskirjansa ansioilla hän sai professorin paikan Texasin yliopistossa. Jälkeenpäin hän kuitenkin joutui toteamaan, että kyseessä oli vain älykkään ihmisen itsepetos: älykäs perustelu täysin typerälle ja todellisuuden vastaiselle uskomukselle. Kukaan tuskin voisi päivääkään elää johdonmukaisesti tuon periaatteen varassa.

Budziszewski itse kommentoi oman väitöskirjansa pohjana olevaa itsepetosta sanomalla, että ”on olemassa joitakin typeryyden muotoja, joiden toteuttaminen edellyttää kehittynyttä älykkyyttä ja korkeaa koulutusta”.

Samalla tällainen typeryyden älykäs puolustus alkaa vähän kerrassaan syödä ihmisen älyllistä vapautta. Ihminen voi uskoa jotakin todellisuuden vastaista ainoastaan, jos hän kieltää itsessään ne puolet, joissa näkyy Jumalan kuva.

Budziszewski kirjoittaa: ”Ajattele ihmistä, joka avaa älykkyytensä säädintaulun ja irrottaa kaikki komponentit, joihin on kirjoitettuna Jumalan kuva. Ongelmana on, että kaikkiin älykkyytemme komponentteihin on kirjoitettu Jumalan kuva. Niinpä ihminen ei voi koskaan lopettaa komponenttien poiskiskomista. Riippumatta siitä, kuinka monta komponenttia hän irrottaa, on aina lisää, jotka pitäisi kiskoa irti. Minä olin tuo mies. Koska kiskoin pois yhä enemmän komponentteja, oli yhä vähemmän asioita, joita saatoin ajatella.”

Lopulta Budziszewski kertoi joutuneensa kauhun valtaan, tietoisena omasta itsepetoksestaan. Itsepetoksen paljastuessa hän oli valmis palaamaan Jumalan luo ja myöntämään, että hän oli ateistinakin tiennyt syvällä sydämessään, että Jumala on olemassa ja että hänen käskynsä ovat ehdottoman velvoittavia.

Budziszewskin ajatteluun on mahdollista tutustua tarkemmin myös suomen kielellä:

Ks. tästä

(kirj. Tapio Puolimatka, Sanansaattajan kolumni 8.8.2011)

Read Full Post »

Tieteen filosofi ja ateisti Bradley Monton käy kirjassaan Seeking God in Science (Broadview Press, 2009) lävitse älykkääseen suunnitteluun (intelligent design) liittyvää  väittelyä ja retoriikkaa.  Monton arvioi älykkään suunnittelun tueksi esitettyjä perusteluja ja väittää, että älykäs suunnittelu ansaitsee tulla vakavasti harkituksi tieteellisenä teoriana. Lisäksi Monton tekee selkeän analyysin älykkään suunnittelun ympärillä vellovasta keskustelusta kouluissa ja medioissa ja esittää, miksi opiskelijoiden tiedeopinnot voisivat hyötyä siitä, että he saisivat huolellisesti harkita älykkään suunnittelun puolesta ja sitä vastaan suunnattuja argumentteja. 

Monton puolustaa älykästä suunnittelua hypoteesina (olettamuksena), joka on sen arvoinen, että se otetaan vakavasti. Monton on harvinainen ääni tässä älykkääseen suunnitteluun liittyvässä keskustelussa, jossa toisaalla ovat ne, joiden mukaan älykäs suunnittelu ei ole vakavasti ottamisen arvoinen ja sitten yhtäällä ovat ne, jotka julistavat älykästä suunnittelua totuutena Amerikassa käynnissä olevassa kulttuurisodassa. On siksi virkistävää lukea ammattifilosofin viileän rauhallista analyysia, jossa hän puntaroi argumentteja ja todisteita älykkään suunnittelun puolesta ja sitä vastaan.

Universumiin liittyvien piirteiden osalta Monton pitää parhaimpana määrittelynä tätä:

Teoria älykkäästä suunnittelusta pitää sisällään sen, että tietyt globaalit piirteet maailmankaikkeudessa ovat parhaiten selitettävissä älykkäällä syyllä”.

Lopputulos parhaimman älykkään suunnitelman teorian merkityksen etsinnästä on seuraava, Discovery Instituten alkuperäistä muotoilua korjaama määritelmä:

”Teoria älykkäästä suunnittelusta pitää sisällään sen, että tietyt globaalit piirteet maailmankaikkeudessa tarjoavat todistusaineistoa älykkään syyn olemassaolosta, tai että tietyt biologiset synnynnäiset elävien olentojen piirteet tarjoavat todistusaineistoa sille opille, että ne piirteet ovat tulosta älykkään syyn tarkoituksellisesta toiminnasta, mikä ei biologisesti liity eläviin olentoihin, ja tarjoaa todistusaineistoa sitä oppia vastaan, että nuo piirteet olisivat ohjaamattomien prosessien kuten luonnonvalinnan tulosta.”

Kirjansa luvussa 2 Monton esittelee älykästä suunnittelua edustavan villin teorian siitä, että koko tämä maailmamme on vain jonkin huippuälykkään sivilisaation ajama tietokonesimulaatio, elämme jättimäisen ja supertehokkaan tietokoneen sisällä. Tällainen näkemys ei ole teistinen, ei edellytä luojajumalaa, vaan ainoastaan teknisesti todella pitkälle kehittyneen sivilisaation. Älykkään suunnittelun teorian kannattajat katsovat, että heidän teoriansa ei ole myötäsyntyisesti teistinen (jumalauskoa sisältävä). Monton viittaa Stephen Meyeriin, jolta hän lainaa seuraavan näkemyksen:

älykäs suunnittelu ei ole uskontoon perustuva idea, vaan sen sijaan todisteisiin perustuva tieteellinen teoria elämän alkuperästä – teoria, joka haastaa ankarasti materialistisen näkemyksen evoluutiosta”.

Luvussa kaksi Monton analysoi älykkään suunnittelun mahdollista tieteellisyyttä käsitellen. Tässä luvussa Monton ottaa esille Doverin älykäs suunnittelu-oikeudenkäynnin ja sen päätöksen, jonka suhteen hän esittää analyyttistä kritiikkiä. Hänen kritiikkinsä kohde on tuomari John E. Jones III:n  päätös, että älykäs suunnittelu ei ole tiedettä (Kitzmiller et al. v. Dover Area School District, et al.). Monton on kysymyksen ”onko älykäs suunnittelu tiedettä” suhteen sitä mieltä, että on virhe asettaa liian paljon painoarvoa tähän kysymykseen. Monton viittaa hyväksyvästi Larry Laudanin ajatuksiin (osin vapaamuotoisesti siteerattuna alla):

…meidän pitäisi jättää pois sanastostamme termit kuten ”pseudotiede” ja ”epätieteellinen”; ne ovat vain tyhjiä fraaseja, joilla on meille vain tunnepitoinen merkitys.”

Se, millä on todella tärkeä kysymys Montonin mukaan on se, onko älykäs suunnittelu totta vai ei.

Monton käsittelee neljä eri argumenttia älykkään suunnittelun puolesta. Nämä neljä argumenttia ovat maailmankaikkeuden avainlukujen hienoviritys elämälle suotuisaksi, kalam kosmologinen argumentti, simulaatioargumentti sekä neljäntenä evoluutioon perustuva älykäs suunnittelu-argumentti, jota Monton pitää vähemmän uskottavana. Monton esittelee myös kritiikkiä näitä argumentteja vastaan ja kommentoi sitä. Hienoviritysargumenttiin liittyvät seuraavat vastaväitteet:

1) kuinka maallikot päätyvät uskomaan kosmisten luonnonvakioiden olevan hienoviritettyjä elämälle,
2) ovatko luonnonvakiot todella hienoviritettyjä elämälle – elämähän voisi esiintyä myös sellaisessa maailmankaikkeudessa, jonka avainluvut ovat aivan erilaisia,
3) tekeekö hypoteesi multiversumista tyhjäksi hienoviritysargumentin Jumalan olemassaolon puolesta.

Montonin kanta on hänen analysoituaan näitä vastaväitteitä, että ne eivät pysty täysin poistamaan hienoviritysargumentin voimaa, vaan se on edelleen jossain määrin uskottava.

Seuraavaksi Monton esittelee kalamin kosmologisen argumentin jossakin määrin uskottavana tukena älykkäälle suunnittelulle. Kalam kosmologinen argumentti on tällainen:

Premissi 1: kaikella, mikä alkaa olla olemassa on syy olemassaoloonsa.
Premissi 2:  maailmankaikkeudella on alku/maailmankaikkeus alkoi olla olemassa.
Johtopäätös:  sen tähden maailmankaikkeudella on syy sen olemassaoloon.

Brad ja laama (ei s e Brad)

Voidaan siis väittää, että maailmankaikkeuden olemassaolon syy on Jumala tai vähintään jonkinlainen älykäs suunnittelija. Jos joku ajattelee, että universumi kaikkena, mikä on fysikaalisesti olemassa tai kaikkena, mikä on olemassa luonnossa niin on järkeenkäypää, että syy maailmankaikkeudelle on jollain tavalla yliluonnollinen (ellei sitten maailmankaikkeus aikaansaanut itse omaa olemassaoloaan).

Sen jälkeen Monton ottaa esille elämän alkuperän älykkään suunnittelun liikkeen käyttämänä argumenttina suunnittelun puolesta. Emme tiedä kuinka elämä sai alkunsa elottomasta aineesta ja itse asiassa sellainen prosessi näyttää olevan hyvin epätodennäköinen tapahtuakseen naturalistisesti.

Tämän jälkeen Monton siirtyy ei-teistiseen simulaatioargumenttiin. Tämän simulaatioargumentin mukaan huippuälykäs sivilisaatio ajaa tätä universumia tietokonesimulaationa, olemme kaikki siten osa tietokonesimulaatiota.

Kirjan neljäs ja viimeinen luku käsittelee sitä, pitäisikö älykästä suunnittelua opettaa koulussa. Montonin mukaan sitä voidaan opettaa, mutta hyvällä tavalla, esitellen argumentteja puolesta ja vastaan eikä missään nimessä siten, että koululaisia yritetään käännyttää älykkääseen suunnitteluun. Monton ei pidä vakuuttavina niitä argumentteja, joiden mukaan älykästä suunnittelua ei pitäisi opettaa koulussa.

Doverin koulupiirin yritys tuoda älykästä suunnittelua kouluopetukseen oli myös Montonin mielestä huono ratkaisu pedagogisesti, oppilaat ansaitsevat parempaa kuin Doverin tyylistä auktoriteettiuskoisuutta. Hyvään älykkään suunnittelun kouluopetukseen kuuluu myös se, että tiedeyhteisön valtavirran kanta tehdään oppilaille selväksi, eikä älykkään suunnittelun opetuksen tarvitse olla pakollista, vaan opettajat voivat itse ratkaista ottavatko he älykkään suunnittelun esille opetuksessaan.

Kirjan esittely: Timo Tiainen, argumentti.fi (lyhennelmä, Veccio)

Read Full Post »

Stephen Hawking on minulle suurenmoinen esimerkki siitä, mitä palava mielen ja älyn into voivat merkitä elämässä selviytymiselle. Miehen olisi lääkäreiden mukaan jo vuosikymmeniä sitten pitänyt menehtyä harvinaseen lihassairauteensa. Kuitenkin Hawking on lähes täysin liikuntakyvyttömänä julkaissut merkittävimmät teoriansa ja kirjansa.

Hawkingin uutukaista kirjaa The Grand Design on joissain yhteyksissä markkinoitu tieteen viimeisenä sanana, joka todistaa, ettei Jumalaa tarvita selitykseksi maailman alkuperälle.

Kirja edustaa naturalistista ja ateistista viitekehystä siinä suhteessa, että Hawking katsoo fysikaalisen luonnon sisältävän ainoan selityksen fysikaaliselle luonnolle. Mutta tämä ei estä ainakaan minua nauttimasta hänen loistavista esityksistään maailmankaikkeuden laeista ja salaisuuksista.

Ajattelen samoin kuin esimerkiksi Oxfordin yliopiston matematiikan professori John Lennox, joka kristittynä tiedemiehenä sanoo:

– Luonnonlakien kauneus vain vahvistaa uskoani älykkääseen jumalalliseen Luojaan. Mitä enemmän ymmärrän tiedettä, sitä enemmän uskon Jumalaan.

Stephen Hawking on herättänyt huomiota väitteellään, että fysiikan lait selittävät kosmoksen syntymän tyhjästä. Mutta Hawkingkaan ei lopultakaan osoita, että kaikki olisi syntynyt itsestään. Hän olettaa, että oli olemassa ainakin luonnonlait ja jonkinlainen fysikaalinen tila, kvanttivakuumi, jossa sitten alkoi tapahtua.

Lennoxin tavoin myös professori Tapio Puolimatka tuo esiin sen näkökulman, etteivät fysiikan lait sinänsä luo mitään. Ne ovat vain kuvauksia siitä, mitä tapahtuu tietyissä olosuhteissa. Lakien olemassaolo itsessään tarvitsee selitystä.

Mistä siis kaikki on saanut alkunsa? Mihin kaikkeus lopulta päättyy?

Tiedemiehet katsovat maailmankaikkeuden syntyneen alkuräjähdyksen singulariteetista, jolla oli nollatilavuus. Siitä universumi alkoi sitten laajeta kiihtyvällä nopeudella aina nykytilavuuteen saakka.

Singulariteetti voidaan löytää myös toisin päin. Massiivisen tähden tiedetään voivan painovoiman vaikutuksesta puristua singulariteettiin, jossa sen tilavuus häviää nollaksi tiheyden samalla kasvaessa äärettömäksi. Juuri tällaiset singulariteetit synnyttävät avaruuteen mustia aukkoja ja aikavääristymiä. Singulariteetissa katoaa myös tähden aika sen hävitessä tuntemastamme fysikaalisesta maailmankaikkeudesta. Mitattavaksi jää jäljelle tähden painovoimakenttä autiossa tyhjyydessä.

Matemaattisen fysiikan professori Frank J. Tipler katsoo Hawkingin itse asiassa todistaneen Jumalan olemassaolon. Tarvitsee vain vaihtaa singulariteetin käsite Jumala-käsitteeseen. Esimerkiksi Tuomas Akvinolaisen Jumala-käsitteestä voi Tiplerin mukaan tehdä sen havainnon, että siinä on samanlaisia ominaisuuksia, joita Hawking kuvaa olevan singulariteetilla.

Mitä aika, avaruus, ihmiselämä ja koko tämä olemassaolomme lopulta ovat?

Tyydyttävä vastaus ei voine rajoittua ainakaan vain jonkin yhden osa-alueen ymmärtämiseen, vaikka siinä päästäisiin niinkin pitkälle, kuin Stephen Hawking fyysikkona. Ajallisina olentoina käsitämme samalla elävämme myös ikuisuudessa, ajan ulkopuolella. Ymmärrän, että elämälläni tässä maailmassa on alku, loppu ja tarkoitus.

Raamattu ei siis kumoudu eikä sen ilmoitus vanhene, kun ikuinen, hyvä ja rakastava Jumala, joka on taivaallinen Isäni, sanoo:

– Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. (Ilmestyskirja 22:13).

Read Full Post »

Lähes valon nopeudella kiitävät protonit sinkoavat maailmankaikkeuden pienimmät alkeishiukkaset liikkeelle törmätessään toisiinsa valtaisassa hiukkaskiihdytinputkessa. Genevessä tehtiin onnistunut tieteellinen koe CERN:issä 30.3.10 klo 14.06. ”Uuden energia-alueen protoni-protoni-törmäyksissä syntyy useita uusia alkeishiukkasia.” (Tiede-lehti).

Yritys päästä kaikkeuden synnyn syihin tai edes lähelle alkua kuvastaa ihmisen tarvetta yltää universumin tuolle puolen. Tämä mitattava kaikkeus lienee liian ahdas vastatakseen persoonamme rakenteen kaikkia ulottuvuuksia.

Pääsiäismunan kuori murtuu ja ihka uusi kana piipertää esille. Universumin kuori alkoi murtua ihmisten maailmassa, kun puutarhahaudasta nousi ensimmäinen kuoleman läpäissyt ihminen, uudessa ylimateriaalisessa kehossa. Tässä mitattavan universumin mitoissa mitättömän tuntuisessa  siementapahtumassa suoritettiin onnistunut läpimurto, joka vastaa 1:1 persoonamme ulottuvuuksien rakennetta.

Kukka kukoistaa ja kuolee, mutta on sitä ennen lähettänyt siemenensä, jotka herättävät uudet kukkakedot väriloistoonsa. Uusi kevät koittaa väistämättä kuoleman jälkeen ja juuri sen johdosta.

Uusi maailma murtautuu esiin Jumalan lähettämän siemenen, kaikkeuden alkusyyn, Logoksen (sana, idea) tultua ihmiseksi historiaan. Ei vain opettamaan viisautta, vaan rakastamaan, parantamaan ja tulemaan siemeneksi, joka kuoltuaan versoaa uuden maailmankaikeuden aihiona, porttina ihmiselle kuoleman tuolle puolen, elämään ja valoon, viestittäen: ”Minä olen Ylösnousemus ja elämä.”

Uusi murtautuu esille vanhasta, elämän versoaminen tapahtuu sisimmässä uskon siemenestä, siellä, missä sydän luovuttaa ja avautuu Vapahtajalleen.

Yli 20 km:n pituisen LHC-hiukkaskiihdyttimen kaavakuva


Read Full Post »

Minulla oli syntyessäni tähän maailmaan jotain ylimääräistä matkassa, toisessa jalassani oli nimittäin kuusi varvasta. En tiedä, mistä geeniperimästä moinen lisä oli peräisin, mutta joka tapauksessa varvas leikattiin pois. Jalastani saatiin täten normaali, muutoin se olisi katsottu jotenkin vajavaiseksi.

No, sehän oli pikku juttu, voisi ajatella. Silti sanotaan, ettei Luoja tee erehdyksiä. Oliko tältä kannalta kenties väärin poistaa minulta tuo varvas? Jospa olisin mukautunut kuuteenkin? Menetinkö jotain yksilöllistä ja uniikkia, vai poistettiinko minulta vain eräs vajavuus?

Eräs näkökulma vaikeaan kysymykseen on se, että vaikka Luoja ei tee erehdyksiä, kaikki ihmisyyteen liittyvä on tavalla tai toisella aina vajavaista. Kenties juuri vajavaisuus ja puutteellisuus onkin ihmiselle suurin mahdollisuus myötäelämiseen ja rakkauteen.

Lääketiede pystyy korjaamaan ja parantamaan, sekä ennalta ehkäisemään monia sairauksia ja puutteita, sekä parantamaan elämämme laatua.

Lääketieteen lahjaa käytetään eettisesti väärin silloin, sen avulla määritellään, kuka saa syntyä ja kenen elämällä on arvo ja olemassaolon oikeus. Vammaisuus, vajavaisuus ja poikkeavuus vieroksuttavat kovien arvojen maailmassa, itsekeskeisyyden ja itsekkyyden maailmassa.

Kyky nähdä kauneutta erilaisuudessa, poikkeavuudessa, vajavuudessa tai heikkoudessa on lahja, joka syntyy usein syvällekäyvien elämänkokemusten, kipujen ja oman heikkouden kohtaamisen kautta.

Ja sen kautta, että on itse saanut apua, kohdannut rakkautta, uskaltautunut tarvitsevaiseksi. Silloin kyky rakastaa avaa elämässä tilaa myös onnellisuudelle.

Ja se ei olisi mahdollista ilman vajavuutta.

Read Full Post »

Käykö aika pitkäksi vai lyhyeksi – riippuu gravitaatiokentästäsi

Vanha Alien H. Moilanen palasi lomiltaan Tellukselta ja seisoo tyytyväisenä nyt jälleen massiivisen kotitähtösensä pinnalla. Tähden valtavassa painovoimakentässä hän katselee myhäillen, kuinka hänen kellonsa käy samaa tasaista tahtiaan kuin aina ennenkin. Kestää enää vain muutaman minuutin tai sekunnin, ja niin koko tämä Moilasen tähti räjähtää avaruuteen haihtuvaksi novaksi.

Mutta samassa ajassa me täällä maapallolla ehdimme mitata lukemattomia vuosia. Täältä käsin näimme tuon tähden loistavan uskollisesti taivaankannella kenties sukupovien ajan ja teimme siitä suuria tarinoita ja legendoja.

Nuoret galaksit eivät ole vielä saaneet tavanomaista spriaalin tai ellipsin muotoaan , vaan ne ovat vielä pieniä. NASA julkaisi kuvan 8.12.2009.

Onko tajuntamme vain materiaa vai jotakin sen ulkopuolella?

Kumpi aikamääritys sitten todella piti paikkansa? Missä ajassa Alien H. Moilasen tähti syntyi, eli ja paloi loppuun? Vastaus on tietenkin, että molemmat ajat – tähdeltä mitattuna muutama sekunti ja meiltä maasta mitattuna lukuisat vuodet – ovat yhtäaikaisesti ja fysikaalisesti yhtä tosia. Kaikki luonnonlait pysyvät sopusoinnussa keskenään siinä, että me näemme tähden loistavan lukemattomia vuosia, kun tähden omassa massiivisessa painovoimakentässä koko tuo aika kestää vain muutamia sekunteja.

Kaareutunut aika-avaruus eli gravitaatiokenttä, jonka ulkopuolelta mitattuna aika näyttää hidastuneen sen omaan aikaan verrattuna, aiheutuu massiivisen kappaleen läsnäolosta.

Painovoima, massa, energia ja kaareutunut aika-avaruus ovat vain meidän rajoittuneen kolmiuloitteisen havaintomaailmamme suureita.

Kaikki materia on ”todellisuudessa” vain eräänlaista energia- tai kvanttiheilahtelua tyhjössä – siitä muodostuu koko olevaisuutemme, osittain tajuntammekin. Osittain, koska itsetajunnan ”itse” näyttää olevan sekä materian että aika-avaruuden ulkopuolella, muuten emme tajuaisi pohtivamme näitä kysymyksiä.

Materialismi-parka, joutuu tekemään itsemurhan

Pelkän naturalismiin ja materialismiin sitoutuneen tieteen avulla on mahdotonta todistaa edes aineellisten kappaleiden olemassaoloa (eksistenssiä), puhumattakaan sellaisista käsitteistä kuin järjellisyys, mielekkyys ja suunnitelmallisuus. Jos nimittäin tietoisuus muodostuisi vain aineesta, kuten naturalistisesti ja materialistisesti suuntautuneessa tieteessä nykyisin joudutaan olettamaan, ei olisi lainkaan käytettävissä mittausvälineitä tai -käsitteitä tietoisuuden tai aineen olemassaolon todistamiseen.

Olettaessaan olemassaolon ja kaiken siitä saatavan tiedon riippuvan vain aineellisesta todellisuudesta ja materiaalisista kohteista, naturalistinen tiede ja materialismiin sitoutunut tieteenteko joutuu kumoamaan itsensä. Näin olettaessaanhan se ei kykene itse johtamaan väitettä ”kaikki tieto voidaan saada vain materiasta” millään materiaalisella kohteella. Sellaista aineellista substanssia, joka sisältäisi ”kaiken tiedon”, ei voida osoittaa, eikä sellaistakaan, joka todistaisi sen, ettei sen itsensä ulkopuolella ole mitään tietoa.

Mitä tästä sitten pitäisi päätellä?

Ainakin sen, että maailmankaikkeuden ikää koskevat määritelmät ovat täysin riippuvaisia siitä, minkälaisessa painovoimakentässä – tai minkälaisen nopeuden omaavassa tilasa – havaitsija sijaitsee. Maailmankaikkeuden Luoja, joka on kaikkitietävä, kaikkivoipa, täydellisen hyvä ja rakastava Jumalamme, sanoo tehneensä kaiken kuudessa päivässä ja senjälkeen levänneensä seitsemäntenä.

Viikko onkin oikein sopiva ajanjakso myös meille, Jumalan kuviksi luoduille ihmisille. Jumala piti viikonlopun vapaata.

Read Full Post »

Avaruudessa on todella tiiviitä kappaleita, kuten neutronitähtiä. Painovoima neutronitähden pinnalla on tajuton. Sen sisältämä aine on äärimmäisen tiheää: Nuppineulan pään kokoinen kappale neutronitähteä painaisi miljoona tonnia. Neutronitähden tiheys selittää sen suuren painovoiman, joka on 2×1011 – 3×1012 suurempi kuin Maan.

Esimerkiksi jos pudotan huolimattomuuttani lyijykynän puolen metrin korkeudelta lattiaan, se iskeytyy neutronitähden pintaan voimalla, joka vastaa tuhansien trotyylitonnien räjähdystä!

Olisi siis melko ikävää käydä koulua neutronitähdellä, sillä siihen aikaan kun numeroita huolellisuudesta ja tarkkaavaisuudesta vielä jaettiin, sain yleensä viitosen.

Read Full Post »

Professori Tapio Puolimatka onnistui vieraskynäpalstalla (HS 15.11.) siinä missä itse olen yli kaksikymmentä vuotta epäonnistunut nimittäin avaamaan keskustelun evoluutioteorian dogmaattisesta asemasta ja tieteellisistä ongelmista. Tarvitaan filosofeja ja jopa ateistifilosofeja auttamaan luonnontieteilijöitä näkemään sen, että naturalismi ei ole neutraali lähtökohta luonnonhistorian ymmärtämiseen.

Professori Matti Leisola

Darvinistisen fundamentalismin pyrkimys estää avoin keskustelu evoluution ongelmista on ärsyttänyt monia uskonnollisesti täysin sitoutumattomiakin tutkijoita. Yli 700 tohtorintutkinnon suorittanutta luonnontieteilijää on irtisanoutunut darvinistisen sattuma-valinta-mekanismin kaikkivaltiudesta (http://www.dissentfromdarwin.org/). Nobel-palkittu fyysikko Robert B. Laughlin määritteli darvinismin umpikujaan johtavaksi ideologiseksi antiteoriaksi (A Different Universe, Basic Books, 2005).

Joitakin vuosia sitten halusin tutkimusryhmäni kanssa tutkia todellisia evolutiivisia muutoksia (täysin uuden rakenteen syntyä; ei ainoastaan olemassa olevan toiminnan muuntelua). Kohteenamme oli entsyymimolekyyli, jonka halusimme muuttaa toista aktiivisuutta omaavaksi, mutta rakenteeltaan hyvin samanlaiseksi.

Kansainvälinen arviointiryhmä ehdotti rahoitushakemuksemme hylkäämistä. Perusteluna oli se, että emme todennäköisesti onnistuisi ja että kukaan ei tiedä miten uudet entsyymit ovat syntyneet historian kuluessa. Tilanne on suorastaan koominen. Toisaalta evoluutiota pidetään täysin varmana, mutta samalla myönnetään, että sen mekanismeista ei tiedetä oikeastaan mitään.

Naturalismin avointa keskustelua rajoittavan luonteen näkee Coloradon yliopiston solubiologian professori Franklin Haroldin kommentista kirjassa The Way of the Cell (Oxford University Press, 2001): ”Meidän on periaatteessa hylättävä ajatus sattuman ja välttämättömyyden korvaamisesta älykkäällä suunnittelulla, mutta on myönnettävä, että tällä hetkellä ei ole yhtään yksityiskohtaista darvinistista selitystä minkään biokemiallisen tai solusysteemin evoluutiolle, vain joukko ajatusleikkejä.”

Matti Leisola
Bioprosessitekniikan professori

Read Full Post »

Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta nähdä tosiasioita, jotkut heistä kieltävät epäilemästä naturalistista evoluutioteoriaa, toteaa professori Tapio Puolimatka (kuvassa).

Tapio Puolimatka

Brittiläisen tiedeakatemian The Royal Societyn koulutusasioiden johtaja, professori Michael Reiss joutui äskettäin eroamaan tehtävästään, koska hän oli julkisesti kehottanut koulujen luonnontieteiden opettajia opettamaan evoluutioteoriaa keskustellen ja luomisteoriaan uskovien oppilaiden nkemyksiä ymmärtäen.

Reissin mukaan luomisuskoinen oppilas ei opi ymmärtämään evoluutioteoriaa, jos opetuksessa ei kunnioiteta hänen mielipiteitään. Joidenkin kollegojen mielestä Reiss teki liian pitkälle menevän myönnytyksen luomisteorialle, vaikka hän ei puolustanutkaan luomisteorian opettamista.

Brittiläistapaus nostaa esiin kiperiä kysymyksiä evoluutioteorian opetuksesta.

Yhdysvaltain johtava ateistifilosofi Thomas Nagel ilmaisi hiljan huolensa siitä, että luomisteorian torjumiseksi käyty ideologinen kamppailu uhkaa evoluutioteorian opetuksen kriittisyyttä. Uskonnollisen fundamentalismin pelko saa aikaan, että luomisteoria kaikissa muodoissaan suljetaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle.

Jopa luomisteorian väljin muunnelma, älykkään suunnitelman teoria, on määritelty epätieteelliseksi, joten siihen ei tarvitse ottaa kantaa tieteellisessä keskustelussa. Naturalistiselle evoluutioteorialle on annettu horjumaton asema, ja se on tehty immuuniksi empiiriselle todistusaineistolle. Evoluutioteorian kyseenalaistamista pidetään pahimmanlaatuisen älyllisen taantumuksen merkkinä.

Nagel arvostelee evoluutioteorian kannattajia, jotka esiintyvät kriittisen ja avoimen keskustelun edustajina ja pitävät samalla mahdottomana, että evoluutioteoriassa voisi olla perustavia ongelmia.

Tällaisen asenteen taustalla on Nagelin mukaan puutteellinen käsitys elämän syntyä ja kehitystä koskevien tietojemme aukoista ja siitä, kuinka arvauksenomainen ja luonnosmainen käsityksemme evoluutioprosessista itse asiassa on.

Koska evoluutioteoria esittää laaja-alaisia väitteitä prosesseista, joita ei voida suoranaisesti havaita, vastakkaisen todistusaineiston löytyminen on mahdollista. Jos darwinistista teoriaa ei ole mahdollista tieteellisesti kritisoida, sen tieteellisyys tulee epäilyksenalaiseksi.

Darwin ei kehittänyt teoriaansa sen oletuksen varassa, että luonnon älykäs suunnittelu olisi mahdottomuus. Hänen tarkoituksensa oli selittää, miten älykkäästi suunnitellulta vaikuttava luonto on saattanut syntyä ilman suunnittelijaa. Siksi evoluutioteorian ymmärtäminen edellyttää älykkään suunnitelman teorian tuntemista.

Usein älykkään suunnitelman teoria suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Jos naturalismia käytetään empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan ottaa huomioon havaittavan todellisuuden selittämisessä, siitä riippuvien teorioiden tieteellisyys tulee kyseenalaiseksi.

Yhtenä epätoivottavana seurauksena on Nagelin mukaan se, ettei kysymystä evoluutioteorian suhteesta uskontoon pystytä käsittelemään avoimesti.

Tämän kysymyksen kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää evoluutioteoriaa ja arvioida sen tieteellistä todistusaineistoa. Jos vältellään keskeisiä kysymyksiä, ei evoluutioteoriaa voida opettaa kouluissa älyllisesti perustellulla tavalla.

Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä Jumalan luomistyötä mahdollisuutena vaikka myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä. ”Olen itse sellaisen ateistin asemassa, joka – – on pitkään epäillyt väitettä, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta.”

Hän kuitenkin myöntää torjuvansa luomisteorian maailmankatsomuksellisista syistä, jotka eivät perustu empiiriselle tai muulle rationaaliselle perustalle. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, että Jumalaa ei ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.

”Niinpä sellainen, joka pystyy osoittamaan vakavia tieteellisiä syitä epäillä evoluutioteorian riittävyyttä ja joka uskoo Jumalaan samalla välittömällä tavalla kuin itse uskon siihen, ettei mitään jumalaa ole olemassa, voi aivan järkevästi päätellä, että älykkään suunnitelman hypoteesi täytyy ottaa vakavasti”, Nagel toteaa.

Vastustaessaan uskonnollista fundamentalismia sulkemalla kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme tieteentekijät sitoutuvat toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon.

Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle he liioittelevat evoluutioteorian puolesta esitettyjä tieteellisiä väitteitä. Näin on syntynyt älyllisesti epäterve tilanne, jossa ei olla valmiita koettelemaan naturalistisia vakaumuksia kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta.

Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta koetella perustavia vakaumuksiaan tosiasioiden valossa, jotkut heistä kieltävät naturalistisen evoluutioteorian kyseenalaistamisen ja kritisoimisen.

Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että sekä älykkään suunnitelman opettaminen biologian tunnilla että opettamatta jättäminen riippuvat molemmat uskonnollisesta uskomuksesta.

Ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja se voi johtaa erilaiseen päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisen oletuksen pohjalta sitä tulkitaan.

Tapio.Puolimatka@edu.jyu.fi

Kirjoittaja toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa.

HS artikkeli

Read Full Post »

’Tutkin tiedelehtiä ja muodostin itselleni aukottoman maailmankuvan. Ei ole olemassa Jumalaa, ei henkeä, ei tarkoitusta. Puhtaasti järjellä ajateltuna elämällä ei ole mitään merkitystä. On aivan sama kuolenko nyt vai viidenkymmenen vuoden kuluttua.’ (16-vuotiaan lukiolaisen aineesta).

Olin yllättynyt siitä, miten nuori koki elämänsä täysin tarkoituksettomaksi. Jäin miettimään, mihin tällainen ajattelu voi johtaa. Vuosi sitten Jokelassa ja nyt Kauhajoella tämä ajattelu vietiin kammottavaan loppuun asti: oma ja muiden elämä oli täysin merkityksetön.

Julkisuudessa on pohdittu melko pinnallisia syitä tapahtuneisiin hirmutekoihin. Puhutaan mielenterveysongelmista, yksinäisyydestä, vihasta ja nettiväkivallan lisääntymisestä. Näillä tekijöillä on toki jotain merkitystä, mutta ampujat olivat ennen muuta saamansa opetuksen uhreja.

On erikoista, että esimerkiksi Jokelan ampujan omaa selitystä teolleen ei osata lukea oikein. Hänen ajattelunsa perustui darwinistiseen luonnonvalinnan oppiin ja ateistiseen nieztscheläiseen tarkoituksettomuuden filosofiaan.

Ampuja uskoi tieteen kaapuun puettuun (naturalistiseen) filosofiaan, jonka mukaan ihminen, hänen ajatuksensa ja kaikki muut ihmiset ovat vain aineen sattumanvaraisen liikkeen tulosta. Hiukkasten liike ei tunne oikeaa, ei väärää, ei ihmisarvoa. Aineen ulkopuolella ei ole mitään.

Materialistisen filosofian pohjalta ei ole mitään järjellistä syytä arvostaa ihmistä. Nuorella on taipumus olla radikaali eli mennä asioiden juurille ja toimia uskonsa mukaan. Onneksi kaikki eivät ole yhtä johdonmukaisia.

Naturalistinen tiede on kuin Troijan puuhevonen, jonka kautta ajatteluumme salakuljetetaan materialistinen tarkoituksettomuuden filosofia. Onko väite liioiteltu?

Richard Dawkinsin, Daniel Dennetin, Esko Valtaojan ja Kari Enqvistin kaltaiset uusateistit ovat jo pitkään tieteen arvovallalla uskotelleet meille tieteellisten havaintojen johtavan ateismiin. Dawkinsin kirja ”Jumalharha” on ollut luetuimpia teoksia eri puolilla maailmaa. Erkki Tuomioja viittasi siihen puolustellessaan ateismiaan. Harvardin professorin Richard Lewontinin mukaan ”tiede on a priori (ennalta) sitoutunut materialismiin… ja tämä sitoutuminen on absoluuttista.”

Seuraavat sitaatit johtavilta tieteentekijöiltä osoittavat, miten kokonaisvaltaisia väitteitä tieteen nimissä esitetään: ”Ihmiset ovat enemmän matojen kaltaisia, kuin olemme kuvitelleet”, ”emme ole olennaisesti muuta kuin suuria kärpäsiä”, ”olemme vain hiukan uudelleen muotoiltuja simpansseja”, ”etiikka on illuusiota, jonka geenimme aiheuttavat”.

Luonnontiede on näin astunut omien rajojensa ulkopuolelle ja ryhtynyt julistamaan naturalistista uskoa.

ONKO TIEDE sitten lopullisesti haudannut Jumalan? Antaako tiede vastauksen kaikkein merkittävimpiin kysymyksiin, kuten mikä on geneettisen kielen alkuperä, miten elävä solu syntyi, tai mikä on moraalisesti itsestään tietoisen ihmisen alkuperä?

Vastaus on yksiselitteinen: ei anna. Emme edes tiedä, miten yksi proteiinimolekyyli voisi syntyä sattuman ja luonnonvalinnan mekanismilla.

Muutama vuosi sitten maailman tunnetuimpiin ateisteihin lukeutuva professori Anthony Flew kertoi luonnontieteellisten tutkimustulosten erityisesti biologian alalla saaneen hänet uskomaan kaiken takana olevaan suunnitelmaan ja elämän mielekyyteen.

Ehkäpä luonto ja sitä tutkiva tiede viittaakin perimmäiseen tarkoitukseen, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden todellisen merkityksen löytämiseen.

(Bioprosessitekniikan professori Matti Leisola, Etelä-Suomen Sanomat)

Read Full Post »

Richard Weikart, historian professori (California State University) osoittaa yksityiskohtaisesti kirjassaan “From Darwin to Hitler: Evolutionary Ethics, Eugenics, and Racism in Germany”, kuinka natsit johtivat ihmiselämän halveksuntansa darwinilaisesta ideologiasta (tämä ei tarkoita, että kaikki natsien ideologiat tulivat darwinismista). Darwinismissa on kuusi ominaisuutta, jotka ovat erityisesti vaikuttaneet ihmiselämän arvon halveksuntaan (sekä natsien aikaan että nyt):

    1. Darwin väitti, että ihmiset eivät kvalitatiivisesti (laadullisesti) eroa eläimistä. Tuon ajan johtava darwinisti Saksassa, Ernst Haeckel, hyökkäsi “ihmiskeskeistä” näkemystä vastaan, jonka mukaan ihmiset ovat ainutkertaisia ja arvokkaita.

Lue koko artikkeli » (www.intelligentdesign.fi)

Read Full Post »

Read Full Post »

Galaksiuutisille/Aamulehti:

ÄLYKKÄÄN SUUNNITELMAN IDEA

Ei ole aivan yhdentekevää onko ihminen pohjimmiltaan aineen, ajan ja sattuman synnyttämä vai älykkään suunnittelun tulos. Pohdinnan johtopäätökset ovat merkittäviä ja koskettavat koko inhimillistä toimintaa.

Kuuma peruna

Tällä hetkellä mikään muu biologisia tieteitä koskettava aihe ei herätä yhtä paljon kiinnostusta ja intohimoja kuin ajatus älykkäästä suunnittelusta (ID; intelligent design). Aiheesta keskustellaan Yhdysvaltain lisäksi esimerkiksi Hollannissa, Iso-Britanniassa, Italiassa ja Ranskassa. Äskettäin Saksan suurin viikkolehti Stern haastatteli kahta ID-liikkeen edustajaa.

Jotkut perinteisen darvinismin kannattajat taistelevat näkemyksensä puolesta hyvinkin aggressiivisin ja propagandistisin keinoin. Richard Dawkins esimerkiksi nimittelee evoluutioon kriittisesti suhtautuvia “tietämättömiksi, tyhmiksi tai hulluiksi (tai pahoiksi)”. Toinen esimerkki darvinistisesta hysteriasta on Richard von Sternbergin joutuminen valtavan painostuksen ja valehtelukampanjan kohteeksi työpaikallaan Smithsonian instituutissa, kun hän lehden toimittajana hyväksyi älykästä suunnittelua tukevan artikkelin tiedelehteen. Tapaus johti viralliseen tutkintaan. Asiasta voi lukea tarkemmin hänen nettisivuiltaan (http://www.rsternberg.net/).

Asiallinen keskustelu ID-liikkeen esille nostamista tieteellisistä kysymyksistä leviää kuitenkin tutkijoiden, opiskelijoiden ja median keskuudessa. Perinteisiä elämän synty- ja kehitysteorioita epäillään paljon yleisemmin kuin yleensä luullaan. Siitä kertovat sadat vuosikymmenien aikana käymäni keskustelut eri maiden tutkijoiden kanssa. Olin viime syksynä Japanissa tieteellisessä kokouksessa, johon osallistui Yhdysvaltain avaruustutkimuskeskus NASAn elämänsynnyn tutkija. Hän esitteli kemiallisia kokeitaan ja niiden tuloksena syntyneitä kemikaaliryppäitä todisteena mahdollisesta elämän syntymekanismista. Vierelläni istuva belgialainen professori kuiskasi minulle: ”Mitähän tuollakin on tieteen kanssa tekemistä.” Omassa esitelmässäni kritisoin darvinistisia mekanismeja uusien proteiinirakenteiden synnyttäjänä ja sain esityksestä paljon myönteistä palautetta.

Darvinistisen sattuma-valinta-mekanismin kritiikki on jo niin laajaa, että lähes 700 tohtorintutkinnon suorittanutta luonnontieteilijää on allekirjoittanut seuraavan lausunnon: ”Suhtaudumme skeptisesti väitteisiin, joiden mukaan sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta selittävät elämän kompleksisuuden. Darwinin teorian todisteiden huolellista arviointia tulisi rohkaista.” Allekirjoittaneiden listaan voi tutustua osoitteessa http://www.dissentfromdarwin.org/. Nobel-palkittu fyysikko Robert B. Laughlin määritteli darvinismin jopa antiteoriaksi.

Mistä ID-ajattelussa on kyse?

Darwinin evoluutioajatus perustuu lähinnä kahteen pääperiaatteeseen: sattumanvaraisiin mutaatioihin ja olemassaolon taistelun aiheuttamaan valintaan. Malliesimerkki tästä periaatteesta löytyy kaikista koulukirjoista. Tarina etenee suurin piirtein seuraavalla tavalla: Koivumittari on vaalea perhonen, jota lintujen on vaikea havaita vaaleilta koivunrungoilta. Teollistumisen myötä ilma saastui ja koivunrungot tummenivat. Vaaleat perhoset erottuivat selvästi tummuneilla puunrungoilla. Sattumanvaraisen mutaation kautta koivumittari sai tumman värin. Ne koivumittarit, jotka olivat saaneet uuden suojavärin, säilyivät hengissä eloonjäämistaistelussa, koska linnut eivät niitä havainneet. Muista tuli lintujen lounas, koska niiltä puuttui tämä sattumalta hankittu suojaväri.

Sillä, että koivumittaritarina on lähinnä mielikuvitusta eikä perustu tosiasioihin, ei tässä yhteydessä ole merkitystä. Eikä silläkään, että sekä vaaleita että tummia koivumittareita on aina ollut olemassa; eikä edes sillä että värimuunnos ei ehkä ole sattumanvaraisen mutaation aiheuttama. Esimerkki kertoo meille periaatteen: mutaatiot voivat aiheuttaa vain minimuutoksia, pieniä askelia. Monta pientä askelta peräkkäin johtaa darvinismin mukaan suuriin muutoksiin. Siksi suuret muutokset tarvitsevat miljoonia vuosia. Näin meille on opetettu ja opetetaan.

Juuri tässä kohtaa herää epäilys evoluutiouskoa kohtaan. Voivatko pienet muutokset johtaa suuriin muutoksiin? Voiko elävä solu syntyä kuolleesta aineesta pienin askelin? Voiko DNA:n informaatiojärjestelmä syntyä kemikaalien liikkeestä?

Professori Michael Behe käytti kirjassaan Darwin’s Black Box (Darwinin musta laatikko) esimerkkinä yksinkertaista hiirenloukkua laitteesta, joka ei voi toimia jos joku osa puuttuu. Hiirenloukusta on hyötyä hiiren vangitsemisessa vain silloin kun se on täydellinen eli kaikki osat ovat paikallaan. Toisin sanoen hiirenloukku ei ole voinut syntyä pienin vähittäisin askelin.

Hiirenloukkuesimerkistä Behe siirtyi käsittelemään biologisia ”hiirenloukkuja” kuten bakteerin sähkömoottoria, silmän kemiallisia näköprosesseja ja veren hyytymisjärjestelmää, jotka eivät myöskään voi toimia elleivät kaikki osat ole yhtä aikaa olemassa. Bakteerin sähkömoottori on todellinen nanoteknologian ihme. Se on läpimitaltaan vain 0,00005 millimetriä. Se voi pyöriä lähes 100 000 kierrosta minuutissa kahteen eri suuntaan ja ohjata bakteeria herkän sensorijärjestelmän avulla kohti edullisia olosuhteita. Keskeneräisestä moottorista ei olisi mitään hyötyä bakteerille joten valinta karsisi sen pois. On vaikea kuvitella miten sähkömoottori ohjausjärjestelmineen olisi voinut syntyä pienin askelin mutaatioiden ja valinnan kautta.

Entä sitten bakteerien antibioottiresistenssin kaltaiset muutokset, jotka usein tulkitaan meneillään olevaksi evoluutioksi? Kun antibioottiresistenssin syitä tutkitaan tarkemmin käy ilmeiseksi, että muutos on mikroevolutiivinen. Resistenssi syntyy joko siten, että bakteeri ”lainaa” antibiootin hajottamiseen tarvittavat työkalut toiselta bakteerilta tai solussa tapahtuu virhemutaatio, joka vähentää spesifistä informaatiota ja estää antibiootin sitoutumisen. Informaatiomäärä ei lisäänny ja uusia rakenteita ei synny.

Nämä esimerkit osoittavat, että darvinismin keskeiset periaatteet, mutaatio ja valinta, ovat parhaimmillaankin vain säilyttäviä mekanismeja. Ne eivät lisää biologista informaatiota tai tuota uusia biologisia makrorakenteita.

Onko edessämme kopernikaaninen vallankumous?

Luonnontiede on toistaiseksi keskittynyt tutkimaan luonnon rakennuspalikoita ja toimintamekanismeja. Suurien asiayhteyksien käsittely on tapahtunut aivan toisesta näkökulmasta eli naturalistisesta filosofiasta käsin. ID-liike ohjaa näkökulmamme monimutkaisiin kokonaisuuksiin, jotka yllättäen eivät olekaan selitettävissä miljoonien vuosien pienten mikroaskelten avulla. Solubiologian professori Franklin Harold myöntää kirjassaan The Way of the Cell, että ”tällä hetkellä ei ole olemassa yhtään yksityiskohtaista darvinistista selitystä minkään biokemiallisen tai solusysteemin evoluutiolle; on vain joukko toiveajattelua”. Modernin tieteen naturalististen osien perusteet ovat osoittautuneet huteriksi.

Matti Leisola
Bioprosessitekniikan professori
Teknillinen korkeakoulu

Read Full Post »