Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘kauneus’ Category

Ihmeellinen kukka. Se ilmestyy piikkiseen pensaaseen noin vain ja alkaa hehkua. Hehkua ihan sitä väriä, joka sille kuuluu.

Ja mistä kukka voi sen tietää. Varmaankin siemestä joka oli alunperin maahan joutunut.

Kauneuden ja onnen kaipuu omassa elämässäni täyttyy ilmeisesti samalla periaatteella. Ei se tule kukkia repimällä ja varastamalla. Siemen täytyy kylvää sydämen maaperään. Ja sitten sitä pitää kastella oikeilla asioilla. Ja varoa keräämästä kaikenlaista roskaa ja ongelmajätettä mieleen.

Ja siinä se hohtaa eräänä päivänä kaikessa loistossaan!

Luulisin siis, ettei onnea voi saavuttaa juoksemalla sen perässä, vaan onni itse saavuttaa minut. Kun teen oman pienen osuuteni: Kylvän ja uskon.

Read Full Post »

Naapurigalaksimme Andromedan tunnetuin kosmologi Yag-elPfzl ihastui tutkimusmatkallaan Maapallon naisiin.

– Maan naiset ovat mukautuneet ihanteellisemmin gravitaatioon kuin missään mualla tutkimassani tähtisysteemissä, hän sanoo.

– Lisäksi he hyödyntävät positiivista energiaansa huomattavasti Telluksen miehiä paremmin.

Yag-elPfzl:n mukaan hänen kotiplaneetallaan Ixz:ssa naiset ovat se karumpi sukupuoli, joka jahtaa miehiä.

– Galaktisiin olosuhteisiin nähden Maapallon ihmisnaiset ovat ainutlaatuinen poikkeus. Jo oma ekosysteeminne toimii paljon uroksellisemmilla ehdoilla, esimerkiksi Maan linnustossa koirasmetso voi päästää ääntä, joka kuulostaa hieman kuin sanottaisiin ”krök-kä-u”. Koppelon ääni taas on vain matalaa kotkotusta, herra Yag-elPflz painottaa.

– Ihmisnaisiin varastoitunut kauneuskvalitetti on estänyt Telluksen väestön tuhoutumasta miesten käymiin sotiin. Me taas Ixz:ssa emme ehdi sotia yrittäessämme selviytyä naistemme ajojahdilta, tutkija kertoo.

Herra Yag-elPflz sanoo olevansa planeettansa kaunein mies. Tutkijanuralleen hän suuntautui kertomansa mukaan voidakseen paeta julkisuutta ja planeettansa naisten yli-innokasta fanitusta.

– Lopullisen sysäyksen galaktiselle tutkijanuralleni antoi tiedeneiti Ryg-ulZoc, tavattoman ruma ja tehokas kotiplaneettani nainen jolla on piintynyt pakkomielle saada minut naimisiin kanssaan.

Yag-elPflz palaa Andromedaan pistäydyttään ensin Maapallon menneisyydessä. Madonreiän kautta matkaamalla hän toivoo karistavansa innokkaan kosijansa jäljiltään. Tutkija aikoo käydä vuodessa 1952 Kalifornian Long Beachilla, jossa Armi Kuusela voitti kaikkien aikojen ensimmäiset Miss Universum-kisat.

Read Full Post »

Kevätpäivä aamuvarhaisella 14.5.10 (+21 c)

Tammikuinen päivä ikkunanäkymästä 10.1.10 (-21 c)

14.5.10 Lehdet alkavat linjoillakin puhjeta...

Aamuvarhaisen kevätsateen jälkeen 17.5.10.

Read Full Post »

Olen alkanut odottaa vanhuudeksi kutsuttua ikävaihetta suurella mielenkiinnolla. Olenhan sentään jo lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä. Tunteeseen liittyy myös jonkinlaista kaipuuta tyyneyteen ja seesteisyyteen.

Jokaisella meillä, jos elämme, on edessään tuo hiljainen ehtoo, taivaanrantaa kohden verkalleen vaipuva vanhuus.

Nykykulttuurissamme vanhuudelle ja elämänkokemukselle ei enää kuitenkaan anneta arvoa tavalla, joka leimasi aiempia sivistyneitä kulttuureja.

Länsimaisessa markkinatalouskulttuurissamme vallitsee jonkinlainen sitoutumattomuuden myytti, jossa ihanteet ja elämänarvot ammenetaan nuoruuden ja kauneuden kaupallisista haavekuvista. Omasta henkisestä ja hengellisestä perinnetaustasta irtautuminen ei kuitenkaan näytä synnyttävän uutta tilaa vapaudelle vaan yhä enenevälle jäsentymättömyydelle, ulkopuolisuudelle ja tyhjyydelle.

Nykykulttuurin kasvatti kyllä tietää sen, miltä hänen elämänsä pitäisi trendien mukaan ulkoisesti näyttää, mutta ei oikein sitä, mitä tällä elämällä pitäisi loppujen lopuksi tehdä. Niinpä hukassa oleva, juureton identiteetti pyritäänkin työntämään pois tietoisuudesta, samoin kuin monet vanhuksetkin on työnnetty – mielen peräkammareihin, löyhkääviin ja epäinhimillisiin karsinoihin, jotka itse olemme rakentaneet, mutta jonne kuitenkaan emme haluaisi mennä.

Vanhuudessa ja ikääntymisessä on kuitenkin jonkinlaista kiehtovaa, syvää  kauneutta. Vanhojen etuoikeus on kulkea omaa tahtiaan, vailla kiirettä minnekään. Vanha ihminen ei elä kiinni sairaan hektisessä nykyhetkessä, vaan hänen katseensa näkee suurempia kokonaisuuksia. Ja vaikka vanhuus ja viisaus eivät olekaan sama asia, viisas on kaikkina aikoina kunnioittanut vanhempaansa.

Minua ei huoleta lainkaan, jos nuppi jossakin vaiheessa sattuisi pahemminkin höyrähtämään. Vanha herra Cosby sanoi aikoinaan: Älä pelkää mahdollista dementoitumistasi: Kun nuppisi lahoaa, et tajua sitä itse lainkaan.

Hänen poikansa kertoi, että ukko eli yhdeksänkymmentäkuusivuotiaaksi ja luuli viimeiset viisitoista vuotta olevansa Pietari Suuri.

Read Full Post »

Minulla oli syntyessäni tähän maailmaan jotain ylimääräistä matkassa, toisessa jalassani oli nimittäin kuusi varvasta. En tiedä, mistä geeniperimästä moinen lisä oli peräisin, mutta joka tapauksessa varvas leikattiin pois. Jalastani saatiin täten normaali, muutoin se olisi katsottu jotenkin vajavaiseksi.

No, sehän oli pikku juttu, voisi ajatella. Silti sanotaan, ettei Luoja tee erehdyksiä. Oliko tältä kannalta kenties väärin poistaa minulta tuo varvas? Jospa olisin mukautunut kuuteenkin? Menetinkö jotain yksilöllistä ja uniikkia, vai poistettiinko minulta vain eräs vajavuus?

Eräs näkökulma vaikeaan kysymykseen on se, että vaikka Luoja ei tee erehdyksiä, kaikki ihmisyyteen liittyvä on tavalla tai toisella aina vajavaista. Kenties juuri vajavaisuus ja puutteellisuus onkin ihmiselle suurin mahdollisuus myötäelämiseen ja rakkauteen.

Lääketiede pystyy korjaamaan ja parantamaan, sekä ennalta ehkäisemään monia sairauksia ja puutteita, sekä parantamaan elämämme laatua.

Lääketieteen lahjaa käytetään eettisesti väärin silloin, sen avulla määritellään, kuka saa syntyä ja kenen elämällä on arvo ja olemassaolon oikeus. Vammaisuus, vajavaisuus ja poikkeavuus vieroksuttavat kovien arvojen maailmassa, itsekeskeisyyden ja itsekkyyden maailmassa.

Kyky nähdä kauneutta erilaisuudessa, poikkeavuudessa, vajavuudessa tai heikkoudessa on lahja, joka syntyy usein syvällekäyvien elämänkokemusten, kipujen ja oman heikkouden kohtaamisen kautta.

Ja sen kautta, että on itse saanut apua, kohdannut rakkautta, uskaltautunut tarvitsevaiseksi. Silloin kyky rakastaa avaa elämässä tilaa myös onnellisuudelle.

Ja se ei olisi mahdollista ilman vajavuutta.

Read Full Post »