Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘ihmissuhteet’ Category

Tietoa, taitoa, teologista oppineisuutta ja älykkyyttä korostava hengellinen kulttuurimme ilmeisestikin usein vain rajoittaa Pyhän Hengen pääsyä niille sisäisille alueille, joissa Jumalan rakkaus, ilo ja rauha voisivat todella parantaa ja muuttaa meidät. Tarvitsemme epäilemättä jatkuvasti koulutettuja sanan opettajia sekä tiedollisia teologisia valmiuksia ja elämänkokemusta, mutta oikeanlaisessa hengessä sovellettuna.

I look like you, don’t I?

Nämä sisäisen lapsemme alueet tavoitetaan, ei kurottautumalla korkeuksiin tiedossa ja opissa, vaan nöyrtymällä ja suostumalla Jumalan armon edessä täysin pienen lapsen kaltaiseksi. Vain lapsihan voi vilpittömästi ja luottavaisesti heittäytyä rakastavan Isän käsivarsille ja ottaa vastaan Isän siunauksen. Tähän tullaan kuitenkin melko usein vasta jonkun elämässä koetun kriisin, vastoinkäymisen, tai omien lankeemusten esiintuoman rikkinäisyyden ja avuttomuuden kautta.

Avuttomaksi, avoimeksi ja vastaanottavaiseksi suostuminen kylmiltään voi tuntua pelottavalta – ja se onkin mahdotonta ilman Pyhän Hengen hellävaraista apua. Sellainen nostaa helposti pintaan sisäiset turvattomuudentunteemme. Usein myös pelotellaan sellaisella väärällä teologialla, että jokin paha saattaa heti kahmaista meidät, mikäli hetkeksikään lakkaamme kritisoimasta ja epäilemästä kaikkia hengellistiä ilmiöitä.

Tässä lienee yksipuolisesti puhdasoppisuutta korostavan pietistisen kristillisyyden pahin vaara. ”Väärän” pelon synnyttämä ja sanelema ylikontrolli on eräs mitä ilmeisimmistä syistä monen seurakunnan sulkeutuneelle ilmapiirille ja yksilökristittyjen hengelliselle kuivuudelle. Niitä eivät useinkaan poista ylenpalttinen tiedollisen raamatunopetuksen jakaminen tai kulloinkin oikeina pidettyjen opinkappaleiden korostaminen. Sen sijaan avuksi on koettu sydänten johtaminen lapsenomaiseen avoimuuteen rakastavan ja turvallisen taivaallisen Isämme edessä.

Tässä tarvitaan ennen kaikkea avautumista Pyhän Hengen virvoittavalle vaikutukselle sellaisena kuin se tässä raadollisessa reaalimaailmassamme kulloinkin ilmenee. Useimmiten se on herätysten ja uudistusten historiassa merkinnyt ennen muuta niiden julistajien ja todistajien kuulemista, jotka itse ovat tulleet voimakkaasti siunatuiksi.

Väärinkäsitysten kivut

Useat meistä lienevät kokeneet, kuinka tuskastuttavalta tuntuu, jos joku jota pidämme itseämme hengellisempänä, viisaampana tai oppineempana, tuomitsee tai käsittääkin täysin väärin sen siunauksen, jonka itse olemme Jumalalta saaneet ja joka on tuonut meille itsellemme suurta apua. 

Yhtenä esimerkkinä mainitsen erään minulle kirjoittaneen henkilön, joka oli kokenut uudistumisen ja sisäisen vapautumisen lakihenkisyydestä uskonelämässään. Lisäksi hänellä oli alkanut toimia tiedon sanojen ja profetian lahja. Tämä henkilö oli suunnattoman onnellinen tultuaan näin uudella tavalla Jeesuksen rakkauden valtaamaksi. Hänen uudistumiseensa liittyi myös eräitä fyysisiä ilmiöitä ja voimavaikutuksia, kuten naurua, Hengen voimasta kaatumista jne.

Sitten hän sattui lukemaan ja kuulemaan erään arvostamansa pastorin kannanottoja näistä ilmiöistä ja voimavaikutuksista. Tuo pastori on hyvä ja lahjakas sananopettaja sekä kokenut ja kypsä kristitty. Hän kuitenkin tuomitsi ykskantaan nämä ilmiöt kieltäen niiden perusteella kokonaan sen hyvän, mikä oli tapahtunut tämän kyseisen uskovan elämässä.

Samaa kipeää väärinkäsitystä koki myös eräs Raamatun hurskas nainen, Hanna, pappi Eelin taholta, joka edusti hänen hengellistä auktoriteettiansa:

”Ja kun hän kauan rukoili Herran edessä, tarkkasi Eeli hänen suutansa, sillä Hanna puhui sydämessänsä ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut; niin Eeli luuli, että hän on juovuksissa. Ja Eeli sanoi hänelle: ’Kuinka kauan sinä siinä olet juovuksissa? Haihduta humalasi.'” (1. Sam. 1:12-14).

Oikean mielenlaadun avain

Hengellinen uudistus ja uudelle rakkauden tasolle pääseminen, sekä näiden kokemusten tuoma mullistava sisäinen muutos ovat varmasti niitä asioita, joita emme kykene älyllisellä tasolla toisille selittämään saati sitten saamaan toisissa aikaan. Voimme korkeintaan elää uskomme todeksi todistaen sävyisästi asiasta, joka meille itsellemme on valjennut, sekä ennen kaikkea rukoilla lähimmäisemme puolesta. Toisaalta tarvitsemme jatkuvasti myös kykyä kuunnella nöyrästi ja avoimesti niitä, jotka ovat kokeneet jotain, joka meille itsellemme vielä on valkenematta – vaikka olisimme heidän pastoreitaan ja paimeniaan.

Kuitenkin valitettavan usein lihallinen kiivaus ja asiaa toisin katselevien tuomitseminen ovat vallanneet alaa ja aiheuttaneet jakaantumista erilaisia siunauksia kokeneiden kristittyjen kesken.

Oswald Chambers on sanonut: ”Kun me huomaamme, että ihmiset eivät kasva hengellisesti, ja kun annamme tämän huomiomme muuttua arvosteluksi, niin me tukimme tiemme Jumalan luo.”

Oikea mielenlaatu Jumalan edessä näyttäisi olevan kaiken avain. Auttaisi varmaan myös suuresti, jos jaksaisimme jatkuvasti muistaa, että meidän kulttuurimme käsitys viisaudesta ja ymmärryksestä poikkeaa täysin Raamatun käsityksestä: ”Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas”. (1. Kor. 3:18).

Vasta silloin teologinen koulutus pääsee toimimaan oikean mielenlaadun kontekstissaan ja tuottamaan Hengen hedelmää, mikä onkin sen perimmäinen tarkoitus. Sanan tieto ja tiedon sanat eivät enää silloin ole meidän kädessämme, vaan me itse saamme elää ja palvella taivaallisen Isämme voimallisessa kädessä.

Read Full Post »

Tavallisen itserakkaana julkaisen tässä viime vuoden raportin blogistani ja samalla kiitän kaikkia vierailijoita:

The stats helper monkeys at WordPress.com mulled over how this blog did in 2010, and here’s a high level summary of its overall blog health:

Healthy blog!

The Blog-Health-o-Meter™ reads This blog is doing awesome!

Crunchy numbers

Featured image

A Boeing 747-400 passenger jet can hold 416 passengers. This blog was viewed about 1,400 times in 2010. That’s about 3 full 747s.

In 2010, there were 14 new posts, growing the total archive of this blog to 32 posts. There were 125 pictures uploaded, taking up a total of 29mb. That’s about 2 pictures per week.

The busiest day of the year was May 16th with 61 views. The most popular post that day was Veccio Da Pecci.

Where did they come from?

The top referring sites in 2010 were saunalahti.fi, facebook.com, veksi.blogspot.com, blogilista.fi, and friendconnect.gmodules.com.

Some visitors came searching, mostly for matti leisola, turhimmat keksinnöt, jumalankuva, professori matti leisola, and large hadron collider.

Attractions in 2010

These are the posts and pages that got the most views in 2010.

1

Veccio Da Pecci March 2010

2

Professori Matti Leisola Galaksiuutisille: Evoluutioteorian opetus on dogmaattista November 2008

3

Naisen tunteminen April 2010
1 Like on WordPress.com

4

Planeetan turhimmat keksinnöt November 2008

Tehkää parannus, sillä Taivasten valtakunta on tullut lähelle May 2010

Thank You visit in my blog!

Read Full Post »

Yleensä vuodenvaihteessa esitetään uuttaluotaavia mietteitä. Tai kootaan vanhaa. Tai luvataan, pohditaan, ennustetaan uutta. On kivaa kirjoittaa tuore luku 2011.

Presidenttimme totesi uudenvuoden puheessaan, että mielipiteet ihmisillä ovat monissa asioissa jyrkentyneet ja että suvaitsemattomuus ei ole ratkaisu ongelmiin.

Näin varmaankin on. Mutta toisaalta olen sitä mieltä, että kaikkikattava suvaitsevaisuus on yhtä huono vaihtoehto. Se on sitä paitsi myös käytännössä mahdotonta. Jos katson suvaitsevani ihan kaikkea, silloin suvaitsen myös suvaitsemattomuutta – mutta hyväksyn toisaalta senkin, ettei suvaitsemattomuutta suvaitakaan.

Kaikkikattava suvaitsevaisuus sisältää siis itsensä kumoajan.

Mielestäni oikea suvaitsevaisuus ankkuroituu selkeisiin arvoihin, jotka määrittävät myös sen rajat. Elämällä ilmiönä on omat puitteensa, joihin pitäytymällä se kykenee ylläpitämään itseään – ja jotka rikkomalla elämä käy mahdottomaksi.

Koetan siis suvaita ihmisiä, edustavatpa he mitä kansallisuutta, rotua, uskontoa, seksuaalista identiteettiä tai eettistä vakaumusta hyvänsä. Tämän voin tehdä kuitenkin vain silloin, kun itse edustan selkeästi omaa kansallisuuttani, rotuani, uskontoani, seksuaalista identiteettiäni ja eettistä vakaumustani.

Jolla näitä ei ole – joka edustaa vain jonkinlaista kantaaottamatonta, arvoneutraalia kaiken kattavaa syleilyä  – sillä ei myöskään voi olla mitään sellaista, josta käsin kykenee olemaan suvaitsevainen.

Read Full Post »

Olen alkanut odottaa vanhuudeksi kutsuttua ikävaihetta suurella mielenkiinnolla. Olenhan sentään jo lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä. Tunteeseen liittyy myös jonkinlaista kaipuuta tyyneyteen ja seesteisyyteen.

Jokaisella meillä, jos elämme, on edessään tuo hiljainen ehtoo, taivaanrantaa kohden verkalleen vaipuva vanhuus.

Nykykulttuurissamme vanhuudelle ja elämänkokemukselle ei enää kuitenkaan anneta arvoa tavalla, joka leimasi aiempia sivistyneitä kulttuureja.

Länsimaisessa markkinatalouskulttuurissamme vallitsee jonkinlainen sitoutumattomuuden myytti, jossa ihanteet ja elämänarvot ammenetaan nuoruuden ja kauneuden kaupallisista haavekuvista. Omasta henkisestä ja hengellisestä perinnetaustasta irtautuminen ei kuitenkaan näytä synnyttävän uutta tilaa vapaudelle vaan yhä enenevälle jäsentymättömyydelle, ulkopuolisuudelle ja tyhjyydelle.

Nykykulttuurin kasvatti kyllä tietää sen, miltä hänen elämänsä pitäisi trendien mukaan ulkoisesti näyttää, mutta ei oikein sitä, mitä tällä elämällä pitäisi loppujen lopuksi tehdä. Niinpä hukassa oleva, juureton identiteetti pyritäänkin työntämään pois tietoisuudesta, samoin kuin monet vanhuksetkin on työnnetty – mielen peräkammareihin, löyhkääviin ja epäinhimillisiin karsinoihin, jotka itse olemme rakentaneet, mutta jonne kuitenkaan emme haluaisi mennä.

Vanhuudessa ja ikääntymisessä on kuitenkin jonkinlaista kiehtovaa, syvää  kauneutta. Vanhojen etuoikeus on kulkea omaa tahtiaan, vailla kiirettä minnekään. Vanha ihminen ei elä kiinni sairaan hektisessä nykyhetkessä, vaan hänen katseensa näkee suurempia kokonaisuuksia. Ja vaikka vanhuus ja viisaus eivät olekaan sama asia, viisas on kaikkina aikoina kunnioittanut vanhempaansa.

Minua ei huoleta lainkaan, jos nuppi jossakin vaiheessa sattuisi pahemminkin höyrähtämään. Vanha herra Cosby sanoi aikoinaan: Älä pelkää mahdollista dementoitumistasi: Kun nuppisi lahoaa, et tajua sitä itse lainkaan.

Hänen poikansa kertoi, että ukko eli yhdeksänkymmentäkuusivuotiaaksi ja luuli viimeiset viisitoista vuotta olevansa Pietari Suuri.

Read Full Post »

Kun vasta uskoontullut hippi 70-luvulla löysi nuoren maalta kaupunkiin muuttaneen tyttönsä, rakkaus alkoi itää, ei pubien savuisissa huuruissa, vaan pullakahvien tuoksuissa. Tunne yltyi ilmiliekkiin seurakunnan kaveriporukan riennoissa ja rukouskokouksissa. Rock- ja pilvikulttuurista kuoriutuneena uutena taivaslintuna asenteeni seurusteluun ja seksiin olivat muuttuneet kristillisille arvoille alisteisiksi. Jeesuslaulut ja Raamatun lukeminen olivat niitä yhteisiä harrastuksia, joiden keskellä vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen sai vakavamman pohjan.

Kaksikymppisten nuorten rakkauden palo ei kuitenkaan katso vakaumukseen tai uskontoon, vaan lämmittää, kuumentaa ja polttaa aina yhtä suloisesti. Seksistä pidättäytyminen seurusteluaikana lähti kuitenkin yhteisestä ja molemminpuolisesta kunnioituksesta Jumalaa kohtaan. Uskoni merkitsi minulle vapaaehtoista ja rakkauden kokemuksesta syntynyttä sitoutumista yhteen ainoaan persoonaan: Siihen Kristukseen, joka minulle ilmestyi yksinäisyydessä henkilökohtaisen raamatuntutkimisen kautta.

Niin myös rakkauteni elämäni naiseen, jonka Hän johdatti tielleni.

Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että vaikka henki on altis, liha on heikko. Vuosikymmenten aikana olen onnistunut rikkomaan lähes kaikkia omaksumiani yleviä periaatteita. Kaksi kallista asiaa on kuitenkin kuin ihmeen kautta vielä tallella: Armosta lahjana saatu usko Jumalaan, sekä suurenmoisin nainen, jonka tästä maailmankaikkeudesta kaltaiselleni persoonakummajaiselle voi löytää.

Niin, se naisen tunteminen…

Usein kuulee kommentteja, että olisi viisaampaa kokeilla useampia ehdokkaita. Pitäisi harjoittaa ennalta seksiä, välttää mahdollisimman kauan avioliittolupauksen kaltaisia sitoumuksia, rakentaa uraa ja nauttia molemminpuolisesta vapaudesta, jotta saisi kokemusta ja lopulta tietäisi, toimiiko jokin kombinaatio ylipäätään ja onko sellainen edes mahdollista.

Toisille ajatus saman ihmisen rinnalla elämisestä koko elämän ajan tuntuu utopialta, jopa suorastaan painajaiselta. Aikansa kutakin, sanotaan, ja jo suhteen alussa, kun liekki vielä palaa, varaudutaan tietynlaiseen määräaikaisuuteen.

Mutta kuinka koskaan voi todella oppia tuntemaan ketään ihmistä, jos vaikeuksien tullessa lähdetäänkin eri teille? Ja usein käy vielä niin, että samat vaikeudet ja ongelmat siirtyvät vain seuraavaan suhteeseen, joka jälleen ajautuu samalle karille.

Ihminen kaipaa rakkauden liekkiä. Monista tuntuu luontevimmalta etsiä uutta suhdetta tunteisiin hiipineen kylmyyden lämmikkeeksi. Ja vaikka jatkuvat uudet karilleajot haavoittavat entisestään kipeää sielua, kadonnut liekin lämpö houkuttaa jälleen samalle reitille, joka lupaa uutta onnellista risteilyä saaristomeren kauneudessa. Mutta sehän on loppujen lopuksi sama, kuin kuvittelisi, että vain venettä vaihtamalla oppii paremmin tuntemaan vesireittejä ja luovimaan piilevien salakarien lomitse.

Purjehdusta oppii kuitenkin parhaiten luovimalla, merikorttia lukemalla ja tuulia tunnustelemalla. Luonnon kauneus ja herkkyys, mutta myös sen alkuvoimaisuus, karuus ja hallitsemattomuus ovat tosiasioita, joita merenkulkija ei voi muuttaa, mutta joiden kanssa hän voi tulla sinuksi ja oppia rakastamaan niitä yhä enemmän. Tärkeämpää lienee oppia kääntämään purjeensa oikeaan asentoon kuin kapinoida säitä vastaan.

Niin, ja ettei totuus unohtuisi, on todettava, että näitä ihailtavia purjehdustaitoja olen saanut hämmästellä enimmäkseen omassa rakkaassani.

Meri saaristoineen ja mantereineen on yhä tutkimaton. Purjehtija ei kyllästy sen lempeyden, hivelevien tuulien ja arvaamattomuuden viehätykseen. Sekä sen pinnassa että sen syvyyksissä kukoistaa uskomattomia elämänmuotoja ja ennennäkemätöntä kauneutta, mutta myös tappavia vaaroja, jotka opettavat nöyryyttä.

On kulunut 34 vuotta siitä, kun aloitimme yhteisen taipaleen. Kolme lastamme ovat lentäneet vuosia sitten omilleen. Tänään elämämme jatkuu pienessä kaupunkiasunnossamme uusine iloineen ja tragedioineen. Kaoottisena, turvallisena, arkipäiväisenä, intohimoisena ja ah, niin ennalta-arvaamattomana.

Read Full Post »

’Tutkin tiedelehtiä ja muodostin itselleni aukottoman maailmankuvan. Ei ole olemassa Jumalaa, ei henkeä, ei tarkoitusta. Puhtaasti järjellä ajateltuna elämällä ei ole mitään merkitystä. On aivan sama kuolenko nyt vai viidenkymmenen vuoden kuluttua.’ (16-vuotiaan lukiolaisen aineesta).

Olin yllättynyt siitä, miten nuori koki elämänsä täysin tarkoituksettomaksi. Jäin miettimään, mihin tällainen ajattelu voi johtaa. Vuosi sitten Jokelassa ja nyt Kauhajoella tämä ajattelu vietiin kammottavaan loppuun asti: oma ja muiden elämä oli täysin merkityksetön.

Julkisuudessa on pohdittu melko pinnallisia syitä tapahtuneisiin hirmutekoihin. Puhutaan mielenterveysongelmista, yksinäisyydestä, vihasta ja nettiväkivallan lisääntymisestä. Näillä tekijöillä on toki jotain merkitystä, mutta ampujat olivat ennen muuta saamansa opetuksen uhreja.

On erikoista, että esimerkiksi Jokelan ampujan omaa selitystä teolleen ei osata lukea oikein. Hänen ajattelunsa perustui darwinistiseen luonnonvalinnan oppiin ja ateistiseen nieztscheläiseen tarkoituksettomuuden filosofiaan.

Ampuja uskoi tieteen kaapuun puettuun (naturalistiseen) filosofiaan, jonka mukaan ihminen, hänen ajatuksensa ja kaikki muut ihmiset ovat vain aineen sattumanvaraisen liikkeen tulosta. Hiukkasten liike ei tunne oikeaa, ei väärää, ei ihmisarvoa. Aineen ulkopuolella ei ole mitään.

Materialistisen filosofian pohjalta ei ole mitään järjellistä syytä arvostaa ihmistä. Nuorella on taipumus olla radikaali eli mennä asioiden juurille ja toimia uskonsa mukaan. Onneksi kaikki eivät ole yhtä johdonmukaisia.

Naturalistinen tiede on kuin Troijan puuhevonen, jonka kautta ajatteluumme salakuljetetaan materialistinen tarkoituksettomuuden filosofia. Onko väite liioiteltu?

Richard Dawkinsin, Daniel Dennetin, Esko Valtaojan ja Kari Enqvistin kaltaiset uusateistit ovat jo pitkään tieteen arvovallalla uskotelleet meille tieteellisten havaintojen johtavan ateismiin. Dawkinsin kirja ”Jumalharha” on ollut luetuimpia teoksia eri puolilla maailmaa. Erkki Tuomioja viittasi siihen puolustellessaan ateismiaan. Harvardin professorin Richard Lewontinin mukaan ”tiede on a priori (ennalta) sitoutunut materialismiin… ja tämä sitoutuminen on absoluuttista.”

Seuraavat sitaatit johtavilta tieteentekijöiltä osoittavat, miten kokonaisvaltaisia väitteitä tieteen nimissä esitetään: ”Ihmiset ovat enemmän matojen kaltaisia, kuin olemme kuvitelleet”, ”emme ole olennaisesti muuta kuin suuria kärpäsiä”, ”olemme vain hiukan uudelleen muotoiltuja simpansseja”, ”etiikka on illuusiota, jonka geenimme aiheuttavat”.

Luonnontiede on näin astunut omien rajojensa ulkopuolelle ja ryhtynyt julistamaan naturalistista uskoa.

ONKO TIEDE sitten lopullisesti haudannut Jumalan? Antaako tiede vastauksen kaikkein merkittävimpiin kysymyksiin, kuten mikä on geneettisen kielen alkuperä, miten elävä solu syntyi, tai mikä on moraalisesti itsestään tietoisen ihmisen alkuperä?

Vastaus on yksiselitteinen: ei anna. Emme edes tiedä, miten yksi proteiinimolekyyli voisi syntyä sattuman ja luonnonvalinnan mekanismilla.

Muutama vuosi sitten maailman tunnetuimpiin ateisteihin lukeutuva professori Anthony Flew kertoi luonnontieteellisten tutkimustulosten erityisesti biologian alalla saaneen hänet uskomaan kaiken takana olevaan suunnitelmaan ja elämän mielekyyteen.

Ehkäpä luonto ja sitä tutkiva tiede viittaakin perimmäiseen tarkoitukseen, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden todellisen merkityksen löytämiseen.

(Bioprosessitekniikan professori Matti Leisola, Etelä-Suomen Sanomat)

Read Full Post »