Siteeraus vanhasta profeetan saarnasta, jota Jeesus käytti kovakorvaisen kansan herättämiseksi, osuu hyvin meidänkin aikamme ydinongelmaan:
”Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” (Matt. 13:15).
Syitähän altistumisellemme erilaisille synneille löytyy. Jokainen meistä on eri tavoin ja eri asteisesti sisäisesti särkynyt.
Ongelmaksemme kaiken tämän terapian tarpeemme keskellä muodostuu kuitenkin helposti se, että alamme kutsua sisäiseksi rikkinäisyydeksi niitäkin asioita, jotka tulee käsitellä syntinä. Sen sijaan, että tunnustaisimme rikoksemme Jumalalle ja saisimme anteeksiantamuksen kautta niistä vapauden, alammekin käsitellä asioitamme pelkän parantumisen tarpeen pohjalta. Silloin ajaudumme prosessiin, joka jää useimmiten kesken tai ei edisty lainkaan, koska asiaa ei ole käsitelty pohjimmiltaan synnin kannalta, vaan sitä on tahdottu yksinomaan ymmärtää ja hoitaa.
Helpotus: syntiä ei tarvitse terapoida, prosessoida, tai hoitaa!
Jumala ei paranna syntiäni, koska synti ei ole parannettavissa. Se on vain tunnustettava ja hylättävä. Sitä ei pidä selittää tai perustella. Jumala hyväksyy kyllä minut, mutta ei syntiäni. Siksi Hänen parantava tahtonsa alkaa toimia käytännössä kohdallani vasta parannuksenteon, eli todellisen kääntymisen jälkeen: ”…eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.”
Raamatun perusopetuksia on, ettei syntiemme syy ole sisäisessä rikkinäisyydessä, vaan päinvastoin sisäinen rikkinäisyytemme on seurausta synnistä. Sielumme on haavoittunut joko omien syntiemme tähden, tai toisten syntien ja rikosten tähden, jotka ovat kohdistuneet meihin. Ja jumalallinen ratkaisu tähän oli se, että Messias Jeesus Kristus kuoli meidän sijastamme:
”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:5).
Tästä ilosanomasta nousee meille maailman vapauttavin mahdollisuus:
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista”. (Ap. t. 3:19,20).
Synti ei kaiketi ole yksittäinen teko vaan perimmäinen oma asenne, joka tekoihin ja pahoihin sanoihin johtaa.
Hyvä pointti Marjaisa – useinhan vain niitä ulkokohtaisia tekoja tarkkaillaan ja muutellaan, mutta sehän ei vielä ole parannusta. Jeesuksen mukaan se, joka on tehnyt ulkopuolen, on tehnyt sisäpuolenkin. Taivaallinen parannuskutsu on koskettanut ainakin minua syvältä sisimmästä, aiheuttaen kokonaisvaltaista muutoksen kaipuuta elämässäni. Ulkoiset teot ja asiat sitten muuttuvat tämän seurauksena itse kunkin kohdalla niin kuin muuttuvat.
Tämä kertomus kosketti syvältä. Tuli yksi uusi oivallus , mutta se samalla tuntui pahalta.
Miten työstän sen, miten kuljen sen yli. Sillä ylitse on päästävä. Alittaa ei voi. Täytyy pohtia ja tajuta kokonaiskuva.
Luotan apuun. Se tulee kun sen aika on valmis.
Suurin ahdistus on tietysti tämä perusajatus, että kannamme syntiä aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka.
Perintösynti. Voi minua. Kurjaa. Voi minua onnetonta mitä sain ja voi minua kurjaa mitä jätän.
Miten katkaista perintösynti? Siinäpä kysymys.
Heitit hyvän kysymyksen, johon onneksi Raamattu antaa lohdullisen vastauksen: Vaikka Jumala sanookin, että minä kostan ”…isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;”, sanoa Hän sitten heti: ”… mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.” (2. Mooseksen kirja 20:5,6).
Tuo kirous katkeaa heti siinä kohden, missä ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja tulee uskoon. Kun pidämme Hänen käskynsä, eli mitä se on: ”Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.” (1. Johanneksen kirje 3:23). Jeesuksen tultua maailmaan me saamme elää uudessa liitossa, jossa usko Jeesukseen, syntiemme sovittajaan tuo meille SIUNAUKSEN ja Jumala tekee sen perusteella nyt ”laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.”
Eli miten katkaista tuo perintösynti? Juuri näin, että pidämme tämän käskyn, uskomme omaan Vapahtajaamme, ja niin olemme siunauksen perillisiä ja voimme siirtää siunauksen lapsina sen myös hengellisesti eteen päin. Vielä Raamatun hyvä sana tästä: ”Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. [1. Moos. 12:3; Ap. t. 3:25] Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi.” (Galatalaiskirje 3:8,9).
Entäpä sitten kun emme kykene noudattamaan täydellisesti Jumalan pyhää lakia, jonka rikkomisesta seuraa se kirous? Vielä Galatalaiskirjeestä: ”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.’ Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen.”
Ja: (Gal.3:26-29)
”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.”
Hieman pitkä vastakommentti, mutta erittäin tärkeä oli kysymyksesi ja siksi vastasin siihen. Iloa ja siunausta : )