Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for toukokuu 2020

Vanha kehoitus ihmiskunnalle kuuluu: Tehkää parannus. Historiassa erilaiset filosofiat, elämäntavat ja aatteet sisältävät muodossa tai toisessa tämän ihmiselle annetun kutsun astua ympäröivän tapakulttuurin keskeltä uudenlaiseen elämäntapaan.

Kuitenkin vain yhteen parannuskutsuun historiassa sisältyy sanoma siitä, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Raamatussa kerrotaan profeetasta nimeltä Johannes Kastaja, joka ensimmäiseksi sai tällaisen sanoman julistettavakseen. Sanoma taivasten valtakunnan lähelle tulosta tarkoitti Jeesus Nasaretilaista, jossa Jumala tuli lihaksi, ihmiseksi, ihmiskunnan keskuuteen.

Jeesuksen läsnä ollessa sairaat parantuivat, kuolleet heräsivät ja demoniset valhehenget pakenivat ihmisistä. Taivasten valtakunnan läsnäolo merkitseekin luomakuntaa vanhemman ja voimakkaamman vallan murtautumista tähän kuoleman alaiseen maailmanjärjestykseen.

Jumalan valtakunta pääsi näin ihmisruumiin välityksellä murtamaan keskellämme myllertäviä tuhovoimia. Jeesuksen ensi sanat julkisessa toiminnassaan kuuluivatkin: Taivasten valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa hyvä uutinen!

Myös oma aikamme on täynnä uskontoja, moraali-ihanteita ja erilaisia filosofioita sekä elämäntapoja, joihin ihmisiä kutsutaan kääntymään. Kaikki tämä tapahtuu moninaisten henkisten harjoitusten ja menetelmien kautta, joiden uskotaan olevan enemmän tai vähemmän ylhäältä ilmoitettuja. Monet saavuttavatkin olotiloja ja näkymiä, joiden tulkitaan olevan tuonpuoleisten hyvien voimien aikaansaannosta.

Taivasten valtakunnan läsnäolossa ja sanomassa sen sijaan avautuu tämän luomakunnan ja ihmisen mahdollisuuksien ulottumattomissa oleva vaikutuspiiri. Kehoitus parannukseen ja kääntymykseen sisältää ihmiselle kutsun astua alkuperäiseen ja uudistettuun tarkoitukseensa tulla Jumalan kuvaksi.

Tämä originaali Jumalan kuva, Logos, tuli ruumiillisesti keskellemme ja paljasti elämällään täydellisen rakkauden. Vapaaehtoista ristinkuolemaa seurasi kuolleista herääminen, jossa tämä jumalihminen nousi haudasta uudessa, ylimateriaalisessa ruumiissa, joka ei enää ole kuoleman lakien alainen.

Käsitteet ruumis ja henki kuuluvatkin tähän alempaan luomakuntaamme. Samaan langenneeseen luomakuntaan kuuluvat myös ihmisen aistittavissa oleva henkimaailma niin sanottuine henkioppaineen, sekä kuolleiden ihmisten henkinä esiintyvät henget. Ihmiseksi tullut Jumala, Jeesus Kristus sen sijaan nousi kuolleista kirkastetussa ruumiissa, joka on ylempänä sekä henkeä että materiaa.

Tällainen hypersomaattinen olemassaolon muoto kuuluu sekä taivasten valtakunnan tämän hetkisen että tulevan historian olemukseen. Siinä meidän maailmaamme, ruumistamme, sieluamme ja henkeämme ei suinkaan tehdä tyhjäksi tai jollain tavalla henkistetä – ne lunastetaan, muutetaan uudeksi.

Tästä uudeksitulemisen todellisuudesta käsin kuuluu Jeesuksen viesti tänäänkin: Taivasten valtakunta on tullut teitä lähelle. Tehkää siis parannus ja uskokaa evankeliumi! Ei ole olemassa mitään todellista parannusta ilman taivasten valtakunnan ilmestymistä, joka osoittaa ja tuo tämän tulevan kirkkauden ja autuuden meille läsnäolevaksi jo tähän hetkeen. Evankeliumin synnyttämä usko on juuri ojentumista tähän todellisuuteen, Kristuksen kirkkauden sisällistä omistamista, sen vastaanottamista armosta annettuna lahjana.

Siksi kristittyjen tehtäväksi annettiin alusta alkaen julistaa sanomaa taivasten valtakunnasta. Siksi nykykulttuurimme, jota tämän langenneen maailmamme tuhovoimat niin monella tapaa vallitsevat, asettuu kaikin tavoin vastarintaan todellista parannusta vastaan. Siksi evankeliumi vesitetään niin helposti pelkäksi hyssytteleväksi terapeuttiseksi hyvänolon sanomaksi, jossa ihmiseltä evätään todellisen muutoksen mahdollisuus ja pääsy siihen asemaan ja olotilaan, jossa uskovalla vallitsee eheys, terveys, sisäinen hengellinen voimavara ja armon tuntemisesta kumpuava lähimmäisenrakkaus.

Aikamme pyrkii purkamaan myös ihmisen luontaiseen rakenteeseen kuuluvan sitoutumisen kyvyn. Tämä kyky on aluperin tarkoitettu ihmisen ja Jumalan välisen elämänyhteyden ylläpitämiseksi. Siitä syystä Pimeys ja sen harhauttavat henkivallat johtavat ja innoittavat kulttuuriamme okkultismiin, rajatietoon, irrallisuuteen ja kielteisyyteen kaikkea ehdotonta sitoutumista ja tunnustuksellisuutta kohtaan. On trendikkäämpää olla ikuinen etsijä hämärän rajamailla, kuin antautua löytämään ja löydettäväksi. Kulttuurissamme vallitsee paradoksaalisesti kielteisyys kaikenlaisia ehdottomia totuuksia kohtaan, mutta saman aikaisesti esitetäänkin ehdottomana totuutena se, että kaikki tiet ovat yhdenveroisia, valoa voi kutsua pimeydeksi ja pimeyttä valoksi.

Niinpä tästä liejuisen upottavasta, hymisevästä ja mumisevasta aatehetteiköstä irtautuminen – parannuksen tekeminen – muodostuukin vapauttavimmaksi asiaksi tässä maailmassa. Mitta, jonka mukaan kääntymykseen ja elämänmuutokseen kutsutaan, ei ole mikään humanistinen, kaikkihyväksyvä, tasa-arvon nimissä erilaisia sairaitakin elämäntapoja suvaitseva ihanneihminen, joka mukautuu ja eksyy kaikkeen, mikä vain tuntuu hyvältä.

Eteemme on asetettu taivasten valtakunnan todellisuus, jossa Kristus osoittautuu Elämäksi, joka voittaa kuoleman, rakkaudeksi, joka voittaa vihan ja totuudeksi, joka tekee vapaaksi. Hämärän rajamailla hymyävät esoteeriset kasvot paljastuvat pelkiksi kuolinnaamioiksi siinä valossa, joka loistaa Hänestä, jonka kautta maailmankaikkeus näkyvine ja näkymättömine ulottuvuuksineen on luotu: Jumalan Pojasta, ihmiseksi tulleesta Kristuksesta Jeesuksesta.

Ja Hän avasi meille oven parannukseen kaikkea langenutta ihmisälyä, -filosofiaa ja harhautunutta henkisyyttä mykistävällä konkreettisella tavalla: Vuodattamalla oman verensä meidän syntiemme sovitukseksi, meidän vapaudeksemme, rauhaksemme, terveydeksemme ja ikuiseksi elämäksemme.



Read Full Post »