Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for huhtikuu 2011

Tieteen filosofi ja ateisti Bradley Monton käy kirjassaan Seeking God in Science (Broadview Press, 2009) lävitse älykkääseen suunnitteluun (intelligent design) liittyvää  väittelyä ja retoriikkaa.  Monton arvioi älykkään suunnittelun tueksi esitettyjä perusteluja ja väittää, että älykäs suunnittelu ansaitsee tulla vakavasti harkituksi tieteellisenä teoriana. Lisäksi Monton tekee selkeän analyysin älykkään suunnittelun ympärillä vellovasta keskustelusta kouluissa ja medioissa ja esittää, miksi opiskelijoiden tiedeopinnot voisivat hyötyä siitä, että he saisivat huolellisesti harkita älykkään suunnittelun puolesta ja sitä vastaan suunnattuja argumentteja. 

Monton puolustaa älykästä suunnittelua hypoteesina (olettamuksena), joka on sen arvoinen, että se otetaan vakavasti. Monton on harvinainen ääni tässä älykkääseen suunnitteluun liittyvässä keskustelussa, jossa toisaalla ovat ne, joiden mukaan älykäs suunnittelu ei ole vakavasti ottamisen arvoinen ja sitten yhtäällä ovat ne, jotka julistavat älykästä suunnittelua totuutena Amerikassa käynnissä olevassa kulttuurisodassa. On siksi virkistävää lukea ammattifilosofin viileän rauhallista analyysia, jossa hän puntaroi argumentteja ja todisteita älykkään suunnittelun puolesta ja sitä vastaan.

Universumiin liittyvien piirteiden osalta Monton pitää parhaimpana määrittelynä tätä:

Teoria älykkäästä suunnittelusta pitää sisällään sen, että tietyt globaalit piirteet maailmankaikkeudessa ovat parhaiten selitettävissä älykkäällä syyllä”.

Lopputulos parhaimman älykkään suunnitelman teorian merkityksen etsinnästä on seuraava, Discovery Instituten alkuperäistä muotoilua korjaama määritelmä:

”Teoria älykkäästä suunnittelusta pitää sisällään sen, että tietyt globaalit piirteet maailmankaikkeudessa tarjoavat todistusaineistoa älykkään syyn olemassaolosta, tai että tietyt biologiset synnynnäiset elävien olentojen piirteet tarjoavat todistusaineistoa sille opille, että ne piirteet ovat tulosta älykkään syyn tarkoituksellisesta toiminnasta, mikä ei biologisesti liity eläviin olentoihin, ja tarjoaa todistusaineistoa sitä oppia vastaan, että nuo piirteet olisivat ohjaamattomien prosessien kuten luonnonvalinnan tulosta.”

Kirjansa luvussa 2 Monton esittelee älykästä suunnittelua edustavan villin teorian siitä, että koko tämä maailmamme on vain jonkin huippuälykkään sivilisaation ajama tietokonesimulaatio, elämme jättimäisen ja supertehokkaan tietokoneen sisällä. Tällainen näkemys ei ole teistinen, ei edellytä luojajumalaa, vaan ainoastaan teknisesti todella pitkälle kehittyneen sivilisaation. Älykkään suunnittelun teorian kannattajat katsovat, että heidän teoriansa ei ole myötäsyntyisesti teistinen (jumalauskoa sisältävä). Monton viittaa Stephen Meyeriin, jolta hän lainaa seuraavan näkemyksen:

älykäs suunnittelu ei ole uskontoon perustuva idea, vaan sen sijaan todisteisiin perustuva tieteellinen teoria elämän alkuperästä – teoria, joka haastaa ankarasti materialistisen näkemyksen evoluutiosta”.

Luvussa kaksi Monton analysoi älykkään suunnittelun mahdollista tieteellisyyttä käsitellen. Tässä luvussa Monton ottaa esille Doverin älykäs suunnittelu-oikeudenkäynnin ja sen päätöksen, jonka suhteen hän esittää analyyttistä kritiikkiä. Hänen kritiikkinsä kohde on tuomari John E. Jones III:n  päätös, että älykäs suunnittelu ei ole tiedettä (Kitzmiller et al. v. Dover Area School District, et al.). Monton on kysymyksen ”onko älykäs suunnittelu tiedettä” suhteen sitä mieltä, että on virhe asettaa liian paljon painoarvoa tähän kysymykseen. Monton viittaa hyväksyvästi Larry Laudanin ajatuksiin (osin vapaamuotoisesti siteerattuna alla):

…meidän pitäisi jättää pois sanastostamme termit kuten ”pseudotiede” ja ”epätieteellinen”; ne ovat vain tyhjiä fraaseja, joilla on meille vain tunnepitoinen merkitys.”

Se, millä on todella tärkeä kysymys Montonin mukaan on se, onko älykäs suunnittelu totta vai ei.

Monton käsittelee neljä eri argumenttia älykkään suunnittelun puolesta. Nämä neljä argumenttia ovat maailmankaikkeuden avainlukujen hienoviritys elämälle suotuisaksi, kalam kosmologinen argumentti, simulaatioargumentti sekä neljäntenä evoluutioon perustuva älykäs suunnittelu-argumentti, jota Monton pitää vähemmän uskottavana. Monton esittelee myös kritiikkiä näitä argumentteja vastaan ja kommentoi sitä. Hienoviritysargumenttiin liittyvät seuraavat vastaväitteet:

1) kuinka maallikot päätyvät uskomaan kosmisten luonnonvakioiden olevan hienoviritettyjä elämälle,
2) ovatko luonnonvakiot todella hienoviritettyjä elämälle – elämähän voisi esiintyä myös sellaisessa maailmankaikkeudessa, jonka avainluvut ovat aivan erilaisia,
3) tekeekö hypoteesi multiversumista tyhjäksi hienoviritysargumentin Jumalan olemassaolon puolesta.

Montonin kanta on hänen analysoituaan näitä vastaväitteitä, että ne eivät pysty täysin poistamaan hienoviritysargumentin voimaa, vaan se on edelleen jossain määrin uskottava.

Seuraavaksi Monton esittelee kalamin kosmologisen argumentin jossakin määrin uskottavana tukena älykkäälle suunnittelulle. Kalam kosmologinen argumentti on tällainen:

Premissi 1: kaikella, mikä alkaa olla olemassa on syy olemassaoloonsa.
Premissi 2:  maailmankaikkeudella on alku/maailmankaikkeus alkoi olla olemassa.
Johtopäätös:  sen tähden maailmankaikkeudella on syy sen olemassaoloon.

Brad ja laama (ei s e Brad)

Voidaan siis väittää, että maailmankaikkeuden olemassaolon syy on Jumala tai vähintään jonkinlainen älykäs suunnittelija. Jos joku ajattelee, että universumi kaikkena, mikä on fysikaalisesti olemassa tai kaikkena, mikä on olemassa luonnossa niin on järkeenkäypää, että syy maailmankaikkeudelle on jollain tavalla yliluonnollinen (ellei sitten maailmankaikkeus aikaansaanut itse omaa olemassaoloaan).

Sen jälkeen Monton ottaa esille elämän alkuperän älykkään suunnittelun liikkeen käyttämänä argumenttina suunnittelun puolesta. Emme tiedä kuinka elämä sai alkunsa elottomasta aineesta ja itse asiassa sellainen prosessi näyttää olevan hyvin epätodennäköinen tapahtuakseen naturalistisesti.

Tämän jälkeen Monton siirtyy ei-teistiseen simulaatioargumenttiin. Tämän simulaatioargumentin mukaan huippuälykäs sivilisaatio ajaa tätä universumia tietokonesimulaationa, olemme kaikki siten osa tietokonesimulaatiota.

Kirjan neljäs ja viimeinen luku käsittelee sitä, pitäisikö älykästä suunnittelua opettaa koulussa. Montonin mukaan sitä voidaan opettaa, mutta hyvällä tavalla, esitellen argumentteja puolesta ja vastaan eikä missään nimessä siten, että koululaisia yritetään käännyttää älykkääseen suunnitteluun. Monton ei pidä vakuuttavina niitä argumentteja, joiden mukaan älykästä suunnittelua ei pitäisi opettaa koulussa.

Doverin koulupiirin yritys tuoda älykästä suunnittelua kouluopetukseen oli myös Montonin mielestä huono ratkaisu pedagogisesti, oppilaat ansaitsevat parempaa kuin Doverin tyylistä auktoriteettiuskoisuutta. Hyvään älykkään suunnittelun kouluopetukseen kuuluu myös se, että tiedeyhteisön valtavirran kanta tehdään oppilaille selväksi, eikä älykkään suunnittelun opetuksen tarvitse olla pakollista, vaan opettajat voivat itse ratkaista ottavatko he älykkään suunnittelun esille opetuksessaan.

Kirjan esittely: Timo Tiainen, argumentti.fi (lyhennelmä, Veccio)

Read Full Post »