Stephen Hawking on minulle suurenmoinen esimerkki siitä, mitä palava mielen ja älyn into voivat merkitä elämässä selviytymiselle. Miehen olisi lääkäreiden mukaan jo vuosikymmeniä sitten pitänyt menehtyä harvinaseen lihassairauteensa. Kuitenkin Hawking on lähes täysin liikuntakyvyttömänä julkaissut merkittävimmät teoriansa ja kirjansa.
Hawkingin uutukaista kirjaa The Grand Design on joissain yhteyksissä markkinoitu tieteen viimeisenä sanana, joka todistaa, ettei Jumalaa tarvita selitykseksi maailman alkuperälle.
Kirja edustaa naturalistista ja ateistista viitekehystä siinä suhteessa, että Hawking katsoo fysikaalisen luonnon sisältävän ainoan selityksen fysikaaliselle luonnolle. Mutta tämä ei estä ainakaan minua nauttimasta hänen loistavista esityksistään maailmankaikkeuden laeista ja salaisuuksista.
Ajattelen samoin kuin esimerkiksi Oxfordin yliopiston matematiikan professori John Lennox, joka kristittynä tiedemiehenä sanoo:
– Luonnonlakien kauneus vain vahvistaa uskoani älykkääseen jumalalliseen Luojaan. Mitä enemmän ymmärrän tiedettä, sitä enemmän uskon Jumalaan.
Stephen Hawking on herättänyt huomiota väitteellään, että fysiikan lait selittävät kosmoksen syntymän tyhjästä. Mutta Hawkingkaan ei lopultakaan osoita, että kaikki olisi syntynyt itsestään. Hän olettaa, että oli olemassa ainakin luonnonlait ja jonkinlainen fysikaalinen tila, kvanttivakuumi, jossa sitten alkoi tapahtua.
Lennoxin tavoin myös professori Tapio Puolimatka tuo esiin sen näkökulman, etteivät fysiikan lait sinänsä luo mitään. Ne ovat vain kuvauksia siitä, mitä tapahtuu tietyissä olosuhteissa. Lakien olemassaolo itsessään tarvitsee selitystä.
Mistä siis kaikki on saanut alkunsa? Mihin kaikkeus lopulta päättyy?
Tiedemiehet katsovat maailmankaikkeuden syntyneen alkuräjähdyksen singulariteetista, jolla oli nollatilavuus. Siitä universumi alkoi sitten laajeta kiihtyvällä nopeudella aina nykytilavuuteen saakka.
Singulariteetti voidaan löytää myös toisin päin. Massiivisen tähden tiedetään voivan painovoiman vaikutuksesta puristua singulariteettiin, jossa sen tilavuus häviää nollaksi tiheyden samalla kasvaessa äärettömäksi. Juuri tällaiset singulariteetit synnyttävät avaruuteen mustia aukkoja ja aikavääristymiä. Singulariteetissa katoaa myös tähden aika sen hävitessä tuntemastamme fysikaalisesta maailmankaikkeudesta. Mitattavaksi jää jäljelle tähden painovoimakenttä autiossa tyhjyydessä.
Matemaattisen fysiikan professori Frank J. Tipler katsoo Hawkingin itse asiassa todistaneen Jumalan olemassaolon. Tarvitsee vain vaihtaa singulariteetin käsite Jumala-käsitteeseen. Esimerkiksi Tuomas Akvinolaisen Jumala-käsitteestä voi Tiplerin mukaan tehdä sen havainnon, että siinä on samanlaisia ominaisuuksia, joita Hawking kuvaa olevan singulariteetilla.
Mitä aika, avaruus, ihmiselämä ja koko tämä olemassaolomme lopulta ovat?
Tyydyttävä vastaus ei voine rajoittua ainakaan vain jonkin yhden osa-alueen ymmärtämiseen, vaikka siinä päästäisiin niinkin pitkälle, kuin Stephen Hawking fyysikkona. Ajallisina olentoina käsitämme samalla elävämme myös ikuisuudessa, ajan ulkopuolella. Ymmärrän, että elämälläni tässä maailmassa on alku, loppu ja tarkoitus.
Raamattu ei siis kumoudu eikä sen ilmoitus vanhene, kun ikuinen, hyvä ja rakastava Jumala, joka on taivaallinen Isäni, sanoo:
– Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. (Ilmestyskirja 22:13).
Vaikka nimeäisimme fysikaalisen ilmiön ”Jumalaksi”, ei se tarkoita varmaankaan, että olisimme todistaneet ns. kristittyjen jumalan olemassaolon. Just a thought. Kiinnostava juttu, anyways.
Hyvä huomio: Pelkkä teismihän ei vielä merkitse kristinuskoa: Kristittynä uskon Jumalaan, en siksi, että olen saanut siihen mielestäni luomakunnasta vakuuttavat todisteet, vaan siksi, että olen saanurt syvän henkilökohtaisen kokemuksen Jumalasta elämääni Hänen Poikansa maailmaan ilmestymisen kautta.
tiede ei kulje uskon kanssa ainakaan vielä samaa polkua.
uskoa ei voi edes todistamalla tieteellisesti antaa koska tiede on koko ajan muuttuva sisältöinen.
usko on sisäinen ymmärrys ja kun se on löytänyt vakautensa se ei helpolla muutu.
uskossa pysyminen on vaikeampaa kuin siihen herääminen, joka mutkassa on joku joka todistaa toisin ja pilkkaa uskoani.
Usko on suurenmoinen lahja – Raamatun mukaan uskon vaikuttaa meissä Jumala itse, se Jumala, joka herätti Jeesuksen kuolleista. Tiede puolestaan kykenee tutkimaan vain vanhaa luomakuntaamme, uusi luomakunta ilmestyi puutarhahaudasta pääsiäisaamuna Jeesuksen ruumiilllisessa ylösnousemuksessa. Niinpä vain usko on kyllin puhdas ”käsi”, joka kykenee tarttumaan tähän elämään, ihmisen epäpuhdas ymmärrys ja ”valaistunutkin” tieto jää kauas alapuolelle.
To: Veccio
Mielestäni kommenttisi oli pelkkää paatoksellista populismia ilman perusteita. Ei vakuuttanut. Ai niin, se onkin vain uskon asia?
Kiitokset Jan kommentistasi. Jos sanani kuulostivatkin sinusta sellaisilta, ne ovat kuitenkin totta. Et vielä ole tullut vakuuttuneeksi ilosanomasta? Otan osaa. Se ei kuitenkaan merkitse, ettet voisi tulla, jos jatkat etsimistä. Iloa ja siunausta kevääsesi!
Mielenkiintoista kerrassaan mitä Hawking toteaa että,fysiikan lait selittävät kosmoksen syntymän tyhjästä.Näinhän Raamattukin todistaa.Hienoa-nostan kyllä nyt hattua tiedemiehelle.
Kannattaa tutustua Karl Heimin tutkielmiin polaarinen/ylipolaarinen sekä Atso Eerikäisen väitös (Dogmatikka) Karl Heimin Dimensionaalinen ajattelu: AIKA JA POLARITEETTI.
Yhdyn Veccion kommentteihin täysin.
Kiitokset vihjeestä! Maallikkona harrastan ammatillisempia teoksia unilukemisena – ja joskus niistä jää jotain mieleenkin.