Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for marraskuu 2008

Professori Tapio Puolimatka onnistui vieraskynäpalstalla (HS 15.11.) siinä missä itse olen yli kaksikymmentä vuotta epäonnistunut nimittäin avaamaan keskustelun evoluutioteorian dogmaattisesta asemasta ja tieteellisistä ongelmista. Tarvitaan filosofeja ja jopa ateistifilosofeja auttamaan luonnontieteilijöitä näkemään sen, että naturalismi ei ole neutraali lähtökohta luonnonhistorian ymmärtämiseen.

Professori Matti Leisola

Darvinistisen fundamentalismin pyrkimys estää avoin keskustelu evoluution ongelmista on ärsyttänyt monia uskonnollisesti täysin sitoutumattomiakin tutkijoita. Yli 700 tohtorintutkinnon suorittanutta luonnontieteilijää on irtisanoutunut darvinistisen sattuma-valinta-mekanismin kaikkivaltiudesta (http://www.dissentfromdarwin.org/). Nobel-palkittu fyysikko Robert B. Laughlin määritteli darvinismin umpikujaan johtavaksi ideologiseksi antiteoriaksi (A Different Universe, Basic Books, 2005).

Joitakin vuosia sitten halusin tutkimusryhmäni kanssa tutkia todellisia evolutiivisia muutoksia (täysin uuden rakenteen syntyä; ei ainoastaan olemassa olevan toiminnan muuntelua). Kohteenamme oli entsyymimolekyyli, jonka halusimme muuttaa toista aktiivisuutta omaavaksi, mutta rakenteeltaan hyvin samanlaiseksi.

Kansainvälinen arviointiryhmä ehdotti rahoitushakemuksemme hylkäämistä. Perusteluna oli se, että emme todennäköisesti onnistuisi ja että kukaan ei tiedä miten uudet entsyymit ovat syntyneet historian kuluessa. Tilanne on suorastaan koominen. Toisaalta evoluutiota pidetään täysin varmana, mutta samalla myönnetään, että sen mekanismeista ei tiedetä oikeastaan mitään.

Naturalismin avointa keskustelua rajoittavan luonteen näkee Coloradon yliopiston solubiologian professori Franklin Haroldin kommentista kirjassa The Way of the Cell (Oxford University Press, 2001): ”Meidän on periaatteessa hylättävä ajatus sattuman ja välttämättömyyden korvaamisesta älykkäällä suunnittelulla, mutta on myönnettävä, että tällä hetkellä ei ole yhtään yksityiskohtaista darvinistista selitystä minkään biokemiallisen tai solusysteemin evoluutiolle, vain joukko ajatusleikkejä.”

Matti Leisola
Bioprosessitekniikan professori

Read Full Post »

Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta nähdä tosiasioita, jotkut heistä kieltävät epäilemästä naturalistista evoluutioteoriaa, toteaa professori Tapio Puolimatka (kuvassa).

Tapio Puolimatka

Brittiläisen tiedeakatemian The Royal Societyn koulutusasioiden johtaja, professori Michael Reiss joutui äskettäin eroamaan tehtävästään, koska hän oli julkisesti kehottanut koulujen luonnontieteiden opettajia opettamaan evoluutioteoriaa keskustellen ja luomisteoriaan uskovien oppilaiden nkemyksiä ymmärtäen.

Reissin mukaan luomisuskoinen oppilas ei opi ymmärtämään evoluutioteoriaa, jos opetuksessa ei kunnioiteta hänen mielipiteitään. Joidenkin kollegojen mielestä Reiss teki liian pitkälle menevän myönnytyksen luomisteorialle, vaikka hän ei puolustanutkaan luomisteorian opettamista.

Brittiläistapaus nostaa esiin kiperiä kysymyksiä evoluutioteorian opetuksesta.

Yhdysvaltain johtava ateistifilosofi Thomas Nagel ilmaisi hiljan huolensa siitä, että luomisteorian torjumiseksi käyty ideologinen kamppailu uhkaa evoluutioteorian opetuksen kriittisyyttä. Uskonnollisen fundamentalismin pelko saa aikaan, että luomisteoria kaikissa muodoissaan suljetaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle.

Jopa luomisteorian väljin muunnelma, älykkään suunnitelman teoria, on määritelty epätieteelliseksi, joten siihen ei tarvitse ottaa kantaa tieteellisessä keskustelussa. Naturalistiselle evoluutioteorialle on annettu horjumaton asema, ja se on tehty immuuniksi empiiriselle todistusaineistolle. Evoluutioteorian kyseenalaistamista pidetään pahimmanlaatuisen älyllisen taantumuksen merkkinä.

Nagel arvostelee evoluutioteorian kannattajia, jotka esiintyvät kriittisen ja avoimen keskustelun edustajina ja pitävät samalla mahdottomana, että evoluutioteoriassa voisi olla perustavia ongelmia.

Tällaisen asenteen taustalla on Nagelin mukaan puutteellinen käsitys elämän syntyä ja kehitystä koskevien tietojemme aukoista ja siitä, kuinka arvauksenomainen ja luonnosmainen käsityksemme evoluutioprosessista itse asiassa on.

Koska evoluutioteoria esittää laaja-alaisia väitteitä prosesseista, joita ei voida suoranaisesti havaita, vastakkaisen todistusaineiston löytyminen on mahdollista. Jos darwinistista teoriaa ei ole mahdollista tieteellisesti kritisoida, sen tieteellisyys tulee epäilyksenalaiseksi.

Darwin ei kehittänyt teoriaansa sen oletuksen varassa, että luonnon älykäs suunnittelu olisi mahdottomuus. Hänen tarkoituksensa oli selittää, miten älykkäästi suunnitellulta vaikuttava luonto on saattanut syntyä ilman suunnittelijaa. Siksi evoluutioteorian ymmärtäminen edellyttää älykkään suunnitelman teorian tuntemista.

Usein älykkään suunnitelman teoria suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Jos naturalismia käytetään empiirisesti perustelemattomana rajana sille, mitä mahdollisuuksia voidaan ottaa huomioon havaittavan todellisuuden selittämisessä, siitä riippuvien teorioiden tieteellisyys tulee kyseenalaiseksi.

Yhtenä epätoivottavana seurauksena on Nagelin mukaan se, ettei kysymystä evoluutioteorian suhteesta uskontoon pystytä käsittelemään avoimesti.

Tämän kysymyksen kohtaaminen on kuitenkin välttämätöntä, jos halutaan ymmärtää evoluutioteoriaa ja arvioida sen tieteellistä todistusaineistoa. Jos vältellään keskeisiä kysymyksiä, ei evoluutioteoriaa voida opettaa kouluissa älyllisesti perustellulla tavalla.

Nagel pitää omaa ateistista vakaumustaan luonteeltaan yhtä uskonnollisena kuin teismiä. Hän ei pidä Jumalan luomistyötä mahdollisuutena vaikka myöntää, ettei mikään olemassa olevista naturalisista selityksistä elämän kehitykselle tyydytä häntä. ”Olen itse sellaisen ateistin asemassa, joka – – on pitkään epäillyt väitettä, että perinteinen evoluutioteoria olisi koko kertomus elämän historiasta.”

Hän kuitenkin myöntää torjuvansa luomisteorian maailmankatsomuksellisista syistä, jotka eivät perustu empiiriselle tai muulle rationaaliselle perustalle. Sekä usko Jumalaan että usko siihen, että Jumalaa ei ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia, jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.

”Niinpä sellainen, joka pystyy osoittamaan vakavia tieteellisiä syitä epäillä evoluutioteorian riittävyyttä ja joka uskoo Jumalaan samalla välittömällä tavalla kuin itse uskon siihen, ettei mitään jumalaa ole olemassa, voi aivan järkevästi päätellä, että älykkään suunnitelman hypoteesi täytyy ottaa vakavasti”, Nagel toteaa.

Vastustaessaan uskonnollista fundamentalismia sulkemalla kaikki luomisteorian muunnelmat tieteellisen keskustelun ulkopuolelle aikamme tieteentekijät sitoutuvat toisenlaiseen oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon.

Tehdessään oman kantansa immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle he liioittelevat evoluutioteorian puolesta esitettyjä tieteellisiä väitteitä. Näin on syntynyt älyllisesti epäterve tilanne, jossa ei olla valmiita koettelemaan naturalistisia vakaumuksia kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta.

Samalla kun naturalistit kritisoivat luomisteorian kannattajia haluttomuudesta koetella perustavia vakaumuksiaan tosiasioiden valossa, jotkut heistä kieltävät naturalistisen evoluutioteorian kyseenalaistamisen ja kritisoimisen.

Julkisen koulutuksen näkökulmasta tästä seuraa, että sekä älykkään suunnitelman opettaminen biologian tunnilla että opettamatta jättäminen riippuvat molemmat uskonnollisesta uskomuksesta.

Ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja se voi johtaa erilaiseen päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisen oletuksen pohjalta sitä tulkitaan.

Tapio.Puolimatka@edu.jyu.fi

Kirjoittaja toimii kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa.

HS artikkeli

Read Full Post »

Kukahan ympäristöterroristi on mahtanut keksiä tämänkin antisosiaalisen luonnontuhoamisaseen, lehtipuhaltimen?

Ennen pihalla kävi leppoisa puheensorina, kun meneillään oli taloyhtiön haravointitalkoot. Haravoiden rouske säesti tuulen hiljaista suhinaa pihapuiden lehdistä riisuutuvassa oksistossa, ja lehdet kasautuivat hiljalleen kullanhohtoisiksi keoiksi vielä viheriöivälle pihanurmelle. Oli mukavaa jutustella niitä näitä, tutustua naapureihin, olla yhdessä kosketuksessa raikkaaseen syksyiseen luontoon ja pysähtyä välillä kuuntelemaan hiljaisuutta, jossa voi vielä erottaa vienoa lintujen siritystä.

Tällä lailla!

Nyt yskivä kaksitahtimoottori korahtaa käyntiin. Helvetillisesti paukkuen ja rätisten rääkyvä kone syytää ilmoille öljynkatkuisen savupilven kuin ensimmäisen maailmansodan kaasuhyökkäyksessä. Kukaan ei lähde vapaaehtoisesti pihalle, ja jos ulkona on asioitava, korvat menevät lukkoon moottorin ulvonnan raastaessa tärykalvoja ja keuhkot tukkeutuvat pakokaasuihin, jotka peittävät paksuna pilvenä pihapiirin hävittäen kosteiden lehtien ja ruohon tuoksun. Lehdet sinkoilevat sinne tänne yhdessä roskien ja pölyn kanssa, sillä mekaanista ilmavirtaa syytävä hornanputki ei erottele luonnosta mitään, ei kykene lehtiharavan tavoin lempeästi koskettelemaan ja puhdistamaan maaemon povea.

Eläköön siis kaikki luonnonvaroja kuluttava häirikkötekniikka, joka vapauttaa ihmisen kaikesta mukavuudesta ja kiireettömyydestä siirtäen hänet luonnon autuaasta helmasta palvelemaan teollisuuden ja markkinavoimien ikiliikkujaa! Onhan kaikki pienet naapuriystävälliset lähikaupatkin jo lähes saatu tapetuksi ja ihmiset pakotettu joukolla polttamaan bensiiniä autoissa, joilla yksin voi päästä kilometrien päähän pellolle rakennettuun megamarkettiin, jossa saa kävellä jälleen kilometritolkulla autiossa hyllykköerämaassa etsimässä pöytäänpantavaa.

Nyt tämä markkinavoimien koneisto onneksi yskii ja takkuilee pahalaatuisesti, kun virkistävän laman aamunkoitto näyttää vihdoinkin sarastavan.

Read Full Post »