Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for elokuu 2008

Read Full Post »

(HTT) Vierailja Orionin Siriuksen aurinkokunnasta raportoi Hekan tietotoimistolle taitettuaan 8,7 valovuoden matkan Linnunradan Tellukselle:

”Alukseni voimanlähteenä toimiva 9 voltin Duracell oli jo noin kolmannekseltaan kulunut, kun saavuin Linnunradalle, lähes yhdeksän valovuoden matkan taitettuani. Harvaan asutun galaksin eräs kiintoisimpia tutustumiskohteitani oli erään pienen aurinkokunnan Tellus.

Sinisenä hohtava planeetta on hurmaavan kaunis ja runsaasti asutettu. Sitä kansoittavat lähinnä mikro-organismit ja pieneliöt, jotka asustavat meressä. Meret kattavatkin yli 70 prosenttisesti planeetan pinnan, jolla elää myös erilaisia siivekkäitä, lähinnä hyönteisiä, sekä jokunen nisäkäslaji.

Telluksen pintaa luodatessani jouduin toteamaan, ettei planeetalla ole juurikaan merkittävää päivitettävää aktiviteettia – mainio ja rauhallinen lomakohde siis: Laineiden liplatusta, pilvien liikehdintää, yön ja päivän rytmi ihanteellinen!

Ai niin, planeetalla elää myös eräs pieni ihmislaji, jonka havaitsin kolmannella luotauskierroksellani. Lajilla on kummalliset tavat. Niistä saisi oivan tragikoomisen hupiohjelman: He elävät täysin irti todellisuudesta, ahtautuvat luonnosta irroitettuihin rakennelmiinsa paeten luontoa, sotien rakennelmistaan sitä vastaan ja ihmettelevät, miksi luonto ei tahdo elättää heitä kaikkia!

Jotkut muutkin Telluksen lajit ovat kärsineet heidän toilailuistaan, mutta eniten he itse. He eivät kykenisi 9 voltin paristolla edes kiertämään omaa planeettaansa, vaan tarvitsevat siihen määrättömästi myrkkykaasua kehittävää polttoainetta. Yhtä kaikki – he luulevat, että maailma pyörii heidän ympärillään, vaikka planeetta pyörittää heitä.

Tuohon loma-asiaan kannattaa vielä palata – seuraavan jääkausisyklin jälkeen.

*******

Read Full Post »

Galaksiuutisille/Aamulehti:

ÄLYKKÄÄN SUUNNITELMAN IDEA

Ei ole aivan yhdentekevää onko ihminen pohjimmiltaan aineen, ajan ja sattuman synnyttämä vai älykkään suunnittelun tulos. Pohdinnan johtopäätökset ovat merkittäviä ja koskettavat koko inhimillistä toimintaa.

Kuuma peruna

Tällä hetkellä mikään muu biologisia tieteitä koskettava aihe ei herätä yhtä paljon kiinnostusta ja intohimoja kuin ajatus älykkäästä suunnittelusta (ID; intelligent design). Aiheesta keskustellaan Yhdysvaltain lisäksi esimerkiksi Hollannissa, Iso-Britanniassa, Italiassa ja Ranskassa. Äskettäin Saksan suurin viikkolehti Stern haastatteli kahta ID-liikkeen edustajaa.

Jotkut perinteisen darvinismin kannattajat taistelevat näkemyksensä puolesta hyvinkin aggressiivisin ja propagandistisin keinoin. Richard Dawkins esimerkiksi nimittelee evoluutioon kriittisesti suhtautuvia “tietämättömiksi, tyhmiksi tai hulluiksi (tai pahoiksi)”. Toinen esimerkki darvinistisesta hysteriasta on Richard von Sternbergin joutuminen valtavan painostuksen ja valehtelukampanjan kohteeksi työpaikallaan Smithsonian instituutissa, kun hän lehden toimittajana hyväksyi älykästä suunnittelua tukevan artikkelin tiedelehteen. Tapaus johti viralliseen tutkintaan. Asiasta voi lukea tarkemmin hänen nettisivuiltaan (http://www.rsternberg.net/).

Asiallinen keskustelu ID-liikkeen esille nostamista tieteellisistä kysymyksistä leviää kuitenkin tutkijoiden, opiskelijoiden ja median keskuudessa. Perinteisiä elämän synty- ja kehitysteorioita epäillään paljon yleisemmin kuin yleensä luullaan. Siitä kertovat sadat vuosikymmenien aikana käymäni keskustelut eri maiden tutkijoiden kanssa. Olin viime syksynä Japanissa tieteellisessä kokouksessa, johon osallistui Yhdysvaltain avaruustutkimuskeskus NASAn elämänsynnyn tutkija. Hän esitteli kemiallisia kokeitaan ja niiden tuloksena syntyneitä kemikaaliryppäitä todisteena mahdollisesta elämän syntymekanismista. Vierelläni istuva belgialainen professori kuiskasi minulle: ”Mitähän tuollakin on tieteen kanssa tekemistä.” Omassa esitelmässäni kritisoin darvinistisia mekanismeja uusien proteiinirakenteiden synnyttäjänä ja sain esityksestä paljon myönteistä palautetta.

Darvinistisen sattuma-valinta-mekanismin kritiikki on jo niin laajaa, että lähes 700 tohtorintutkinnon suorittanutta luonnontieteilijää on allekirjoittanut seuraavan lausunnon: ”Suhtaudumme skeptisesti väitteisiin, joiden mukaan sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta selittävät elämän kompleksisuuden. Darwinin teorian todisteiden huolellista arviointia tulisi rohkaista.” Allekirjoittaneiden listaan voi tutustua osoitteessa http://www.dissentfromdarwin.org/. Nobel-palkittu fyysikko Robert B. Laughlin määritteli darvinismin jopa antiteoriaksi.

Mistä ID-ajattelussa on kyse?

Darwinin evoluutioajatus perustuu lähinnä kahteen pääperiaatteeseen: sattumanvaraisiin mutaatioihin ja olemassaolon taistelun aiheuttamaan valintaan. Malliesimerkki tästä periaatteesta löytyy kaikista koulukirjoista. Tarina etenee suurin piirtein seuraavalla tavalla: Koivumittari on vaalea perhonen, jota lintujen on vaikea havaita vaaleilta koivunrungoilta. Teollistumisen myötä ilma saastui ja koivunrungot tummenivat. Vaaleat perhoset erottuivat selvästi tummuneilla puunrungoilla. Sattumanvaraisen mutaation kautta koivumittari sai tumman värin. Ne koivumittarit, jotka olivat saaneet uuden suojavärin, säilyivät hengissä eloonjäämistaistelussa, koska linnut eivät niitä havainneet. Muista tuli lintujen lounas, koska niiltä puuttui tämä sattumalta hankittu suojaväri.

Sillä, että koivumittaritarina on lähinnä mielikuvitusta eikä perustu tosiasioihin, ei tässä yhteydessä ole merkitystä. Eikä silläkään, että sekä vaaleita että tummia koivumittareita on aina ollut olemassa; eikä edes sillä että värimuunnos ei ehkä ole sattumanvaraisen mutaation aiheuttama. Esimerkki kertoo meille periaatteen: mutaatiot voivat aiheuttaa vain minimuutoksia, pieniä askelia. Monta pientä askelta peräkkäin johtaa darvinismin mukaan suuriin muutoksiin. Siksi suuret muutokset tarvitsevat miljoonia vuosia. Näin meille on opetettu ja opetetaan.

Juuri tässä kohtaa herää epäilys evoluutiouskoa kohtaan. Voivatko pienet muutokset johtaa suuriin muutoksiin? Voiko elävä solu syntyä kuolleesta aineesta pienin askelin? Voiko DNA:n informaatiojärjestelmä syntyä kemikaalien liikkeestä?

Professori Michael Behe käytti kirjassaan Darwin’s Black Box (Darwinin musta laatikko) esimerkkinä yksinkertaista hiirenloukkua laitteesta, joka ei voi toimia jos joku osa puuttuu. Hiirenloukusta on hyötyä hiiren vangitsemisessa vain silloin kun se on täydellinen eli kaikki osat ovat paikallaan. Toisin sanoen hiirenloukku ei ole voinut syntyä pienin vähittäisin askelin.

Hiirenloukkuesimerkistä Behe siirtyi käsittelemään biologisia ”hiirenloukkuja” kuten bakteerin sähkömoottoria, silmän kemiallisia näköprosesseja ja veren hyytymisjärjestelmää, jotka eivät myöskään voi toimia elleivät kaikki osat ole yhtä aikaa olemassa. Bakteerin sähkömoottori on todellinen nanoteknologian ihme. Se on läpimitaltaan vain 0,00005 millimetriä. Se voi pyöriä lähes 100 000 kierrosta minuutissa kahteen eri suuntaan ja ohjata bakteeria herkän sensorijärjestelmän avulla kohti edullisia olosuhteita. Keskeneräisestä moottorista ei olisi mitään hyötyä bakteerille joten valinta karsisi sen pois. On vaikea kuvitella miten sähkömoottori ohjausjärjestelmineen olisi voinut syntyä pienin askelin mutaatioiden ja valinnan kautta.

Entä sitten bakteerien antibioottiresistenssin kaltaiset muutokset, jotka usein tulkitaan meneillään olevaksi evoluutioksi? Kun antibioottiresistenssin syitä tutkitaan tarkemmin käy ilmeiseksi, että muutos on mikroevolutiivinen. Resistenssi syntyy joko siten, että bakteeri ”lainaa” antibiootin hajottamiseen tarvittavat työkalut toiselta bakteerilta tai solussa tapahtuu virhemutaatio, joka vähentää spesifistä informaatiota ja estää antibiootin sitoutumisen. Informaatiomäärä ei lisäänny ja uusia rakenteita ei synny.

Nämä esimerkit osoittavat, että darvinismin keskeiset periaatteet, mutaatio ja valinta, ovat parhaimmillaankin vain säilyttäviä mekanismeja. Ne eivät lisää biologista informaatiota tai tuota uusia biologisia makrorakenteita.

Onko edessämme kopernikaaninen vallankumous?

Luonnontiede on toistaiseksi keskittynyt tutkimaan luonnon rakennuspalikoita ja toimintamekanismeja. Suurien asiayhteyksien käsittely on tapahtunut aivan toisesta näkökulmasta eli naturalistisesta filosofiasta käsin. ID-liike ohjaa näkökulmamme monimutkaisiin kokonaisuuksiin, jotka yllättäen eivät olekaan selitettävissä miljoonien vuosien pienten mikroaskelten avulla. Solubiologian professori Franklin Harold myöntää kirjassaan The Way of the Cell, että ”tällä hetkellä ei ole olemassa yhtään yksityiskohtaista darvinistista selitystä minkään biokemiallisen tai solusysteemin evoluutiolle; on vain joukko toiveajattelua”. Modernin tieteen naturalististen osien perusteet ovat osoittautuneet huteriksi.

Matti Leisola
Bioprosessitekniikan professori
Teknillinen korkeakoulu

Read Full Post »

Sadir Elazran aurinkokunnassa sijainneen planeetan, Qezeq-2b:n, tuhon syyksi on vahvistunut 117:n keksijäsukupolven kehittelemän langattoman sähkönsiirtolähettimen räjähdys. Räjähdys tapahtui energianlatausvaiheen jälkeen, kun sähköä alettiin siirtää miljardin terawatin massiivisesta lähettimestä kolmen ja puolen metrin päässä sijaitsevaan 2 watin halogeenipolttimoon.

Qezeq-2b:lle rakennettu lähetinvoimalakompleksi vaati valtaisan 40 000 neliökilometrin pinta-alan ja sen lakikorkeus oli 125 metriä. Lähettimen energiantarve ja päästöt olivat ehtineet jo köyhdyttää planeetan väestöä niin, että ruuantuotanto ja puhtaat vesivarat olivat loppumaisillaan. Lähettimen viimeinen käynnistysvaihe vei 18 vuotta ja saavutettuaan optimitehonsa (1000 000 000 TW) langattoman sähkön siirtolähetin oli vaatinut jo yli neljänsadan tuhannen innovaattorin hengen ja pimentänyt päästöillään puolet Qezeq-2b:n taivaasta.

Viime kuussa lähettimen eteläisen päädyn kyljessä sijaitsevasta kahden cm:n läpimittaisesta lähetinlinssistä saatiin kuin saatiinkin lopulta välitettyä lyhyt hypertaajuinen siirtosäde. Miljardin terawatin huipputeholla sädettä kyettiin johtamaan langattomasti juuri ja juuri kolmen ja puolen metrin päähän sijoitettuun tulitikkulaatikon kokoiseen vastaanottimeen. Tuhannet planeetan johtohenkilöt olivat juhlatilaisuudessa paikalla seuraamassa, kuinka vastaanottimeen kytketty 2:n watin tehoinen halogeenipolttimo ehti hehkua himmeästi noin puolen minuutin ajan, ennen kuin lähetinkompleksi räjähti ja tuhosi planeetan.

Orionin Hekan aurinkokunnan tietotoimiston (HTT) mukaan Andromedan Qezeq-2b:llä asustaneen innovaattorirodun tiedetään muistuttaneen suuresti Linnunradan laitamilla sijaitsevan Telluksen ihmisrotua, joka tiettävästi on kehitellyt vastaavanlaisia destruktiivisia laitteita ja vahingoittanut jo vakavasti omaa planeettaansa.

(HTT)

*******

Read Full Post »

Olihan paikoin rytyytystä raitiovaunu yhdeksikön henkilökohtaisella neitsytmatkallani, kun etupanelista kukitettu vaunu kolisteli Karhupuiston pysäkiltä auki revitylle Porthaninkadulle. En muista toista kesää, milloin stadi olisi ollut näin levällään! Myös Kaivokatu ja Mannerheimintie ammottavat keskustan kohdalla auki kuin hullun sielu.

Minun ja siippani lisäksi moni muukin näytti istuvan kyydissä ilmi selvästi katsastamassa uutta linjaa keskustasta Pasilaan. Reitti onkin pätevä ja nopea, jos on asiaa keskustan suunnalta Kallion, Vallilan ja Itä-Pasilan suunnalle ja päinvastoin. Täysin uutta kiskoa löytyy ainakin Flemingin-, Aleksis Kiven ja Teollisuuskadun kautta Itä-Pasilaan. Spora noudattelee 3B:n reittiä aina Erottajalta Hesarille asti, mutta kurvaakin sitten Flemaria pitkin Vallilaan.

Selvä työläislinja siis. Kuitenkin ysin matka taittuu keskustasta Itä-Pasilaan ainakin yhtä nopeasti kuin seiskan, joka höylää porvarillisesti Kruunuhaan, Aleksin, Töölön, Laakson ja Länsi-Pasilan kautta samalle päätepysäkille.

10.8. 2008 Sporassa Kolmikulman päätepysäkillä Dianapuiston vieressä

Hesarin tienoot ovat stadin levottomimpia – saa nähdä muodostuuko tästä iltaisin samantyyppinen örkkikuljetus kuin kolmosratikan osalta. Mutta sehän on elämää, ja hyvä niin. Nyt noilta kuolleilta Vallilan kulmiltakin saa kyydin ihka uudella sporalinjalla.

Read Full Post »

Päiviä joitakin sitten kirjaston tiskillä virkailijalle kirjasiani palauttaessani havaitsin pöydän ääressä takavasemmalla kummajaisen: Ihka sardiini, noin kaksimetrinen, istumassa PC:n äärellä, tomaatilla maustettu. Ja kiihkeästi näppäimiä näpsyttelemässä tuo kalanen siinä työskentelihe, lyhyen lyhykäisillä eväsillään kirjasimelta toiselle tapaillen ja pyörykäisiä silmiään kuin lautasia puolelta toiselle keskittyneesti kallistellen! Niin tuo tölkistä ponnahtanut merenlapsi siinä viestiä innolla loihe, että tomaattikastike aivan näytölle roiskui.

Sähköiset postini itsekin olin aikonut tarkistella siinä samalla asialla, mutta varattuja kun olivat sillä kertaa konehet kaikki, jäin mielenkiinnolla suuren tomaattisardiinin puuhia katsastamaan.

– Älkää katselko, olkaa niin hyvä! ärähti kookas kalaseni huomatessaan vieraan tirkistelijän siinä heiluvia eväsiänsä tarkastelevan. Minä rykäisin ja hienotunteisesti vetäydyin taaemmaksi odottelemaan. Pian sardiini tuolista ylös ponnahtikin pyrstöään heilauttaen ja tuota pikaa ovesta ulos kaupungin viilentyvään syysiltahan mennä lätisteli.

Aikeeni sähköpostini lukemiseen hylkäsin oitis, sillä uteliaisuuttani tietenkin riensin tuon ylen merkillisen asiakkaan perään, pyrstöstä lattiaan jäänyttä tomaattikastikevanaa seuraillen. Sitä paitsi semmoisen tuoksun oli tuo vaeltava säilyke jälkeensä tuolille ja pöydälle jättänyt, ettei paikka liiemmin seuraavaa asiakasta houkuttanut.

– Viitsisittekö pyyhkiä koneen numero 4 paikan, huomautin vielä virkailijalle ovesta sardiinin perähän poistuessani.

Mutta tölkitetty mereneläväni vaappui jo evät leyhyen kaukana Porthaninkadulla kohden Säästöpankinrantaa, ja jo ennen sinne saapumistani kuulin suuren loiskauksen ja havaitsin vedessä enää laajenevat renkaat ja öljyisen läikän. Siinä kaikki, mitä tuosta syysillan ainutlaatuisesta tölkki-ilmestyksestä enää oli jäljellä.

Palasin apeana kirjastoon ja hiljaa mietiskellen hyllyjen aartehistoja tutkiessani havaitsin minä nyt oudolle tapaukselle selkeän selityksen: Kas, eteen päin hetkeksi siinä pyyhälsi aika tapahtumahorisontissa, jonkin sähkömagneettisen kentän häiriön sattumuksen oikusta – kenties uuden raitiolinjan rakennustöistä johtuen.

Tilaisuutta hyväkseen käyttäen, evoluution yläpään hetkiseksi tavoitettuaan – joskin muodoltaan jälkijättöisen vajaana – tuo verraton sardiini jätti viestin, joka putkahti kaikkiin maailmanlaajuisen verkoston sähköisiin osoitteisiin. Sen havaitsin kun oman koneeni kotosalla avasin. Se kuului:

”Kaltaisiksenne siis meidät halusitte luoda: Kuta enemmän parveilette, sitä tiiviimmin peltikoteloihinne ahtaudutte.”

*******

– Olen lapsuudestani saakka arvostanut heitä – etenkin tomaattikastikkeessa.

Read Full Post »