Lähellä, niin lähellä

hehkuu rakkautesi liekki -

sen lämmössä aistit voivat

vain antautua rakkauden työlle.

.

Kunnes vihdoin yön haltiatar

suudelmat rinnoiltasi poimii -

kuu vartalosi vaatettaa

ja minut kihlaa yölle.

.

Ja mistä kukka voi sen tietää. Varmaankin siemestä joka oli alunperin maahan joutunut.

Kauneuden ja onnen kaipuu omassa elämässäni täyttyy ilmeisesti samalla periaatteella. Ei se tule kukkia repimällä ja varastamalla. Siemen täytyy kylvää sydämen maaperään. Ja sitten sitä pitää kastella oikeilla asioilla. Ja varoa keräämästä kaikenlaista roskaa ja ongelmajätettä mieleen.

Ja siinä se hohtaa eräänä päivänä kaikessa loistossaan!

Luulisin siis, ettei onnea voi saavuttaa juoksemalla sen perässä, vaan onni itse saavuttaa minut. Kun teen oman pienen osuuteni: Kylvän ja uskon.

Tieteen filosofi ja ateisti Bradley Monton käy kirjassaan Seeking God in Science (Broadview Press, 2009) lävitse älykkääseen suunnitteluun (intelligent design) liittyvää  väittelyä ja retoriikkaa.  Monton arvioi älykkään suunnittelun tueksi esitettyjä perusteluja ja väittää, että älykäs suunnittelu ansaitsee tulla vakavasti harkituksi tieteellisenä teoriana. Lisäksi Monton tekee selkeän analyysin älykkään suunnittelun ympärillä vellovasta keskustelusta kouluissa ja medioissa ja esittää, miksi opiskelijoiden tiedeopinnot voisivat hyötyä siitä, että he saisivat huolellisesti harkita älykkään suunnittelun puolesta ja sitä vastaan suunnattuja argumentteja. 

Monton puolustaa älykästä suunnittelua hypoteesina (olettamuksena), joka on sen arvoinen, että se otetaan vakavasti. Monton on harvinainen ääni tässä älykkääseen suunnitteluun liittyvässä keskustelussa, jossa toisaalla ovat ne, joiden mukaan älykäs suunnittelu ei ole vakavasti ottamisen arvoinen ja sitten yhtäällä ovat ne, jotka julistavat älykästä suunnittelua totuutena Amerikassa käynnissä olevassa kulttuurisodassa. On siksi virkistävää lukea ammattifilosofin viileän rauhallista analyysia, jossa hän puntaroi argumentteja ja todisteita älykkään suunnittelun puolesta ja sitä vastaan.

Universumiin liittyvien piirteiden osalta Monton pitää parhaimpana määrittelynä tätä:

“Teoria älykkäästä suunnittelusta pitää sisällään sen, että tietyt globaalit piirteet maailmankaikkeudessa ovat parhaiten selitettävissä älykkäällä syyllä“.

Lopputulos parhaimman älykkään suunnitelman teorian merkityksen etsinnästä on seuraava, Discovery Instituten alkuperäistä muotoilua korjaama määritelmä:

“Teoria älykkäästä suunnittelusta pitää sisällään sen, että tietyt globaalit piirteet maailmankaikkeudessa tarjoavat todistusaineistoa älykkään syyn olemassaolosta, tai että tietyt biologiset synnynnäiset elävien olentojen piirteet tarjoavat todistusaineistoa sille opille, että ne piirteet ovat tulosta älykkään syyn tarkoituksellisesta toiminnasta, mikä ei biologisesti liity eläviin olentoihin, ja tarjoaa todistusaineistoa sitä oppia vastaan, että nuo piirteet olisivat ohjaamattomien prosessien kuten luonnonvalinnan tulosta.”

Kirjansa luvussa 2 Monton esittelee älykästä suunnittelua edustavan villin teorian siitä, että koko tämä maailmamme on vain jonkin huippuälykkään sivilisaation ajama tietokonesimulaatio, elämme jättimäisen ja supertehokkaan tietokoneen sisällä. Tällainen näkemys ei ole teistinen, ei edellytä luojajumalaa, vaan ainoastaan teknisesti todella pitkälle kehittyneen sivilisaation. Älykkään suunnittelun teorian kannattajat katsovat, että heidän teoriansa ei ole myötäsyntyisesti teistinen (jumalauskoa sisältävä). Monton viittaa Stephen Meyeriin, jolta hän lainaa seuraavan näkemyksen:

“älykäs suunnittelu ei ole uskontoon perustuva idea, vaan sen sijaan todisteisiin perustuva tieteellinen teoria elämän alkuperästä – teoria, joka haastaa ankarasti materialistisen näkemyksen evoluutiosta”.

Luvussa kaksi Monton analysoi älykkään suunnittelun mahdollista tieteellisyyttä käsitellen. Tässä luvussa Monton ottaa esille Doverin älykäs suunnittelu-oikeudenkäynnin ja sen päätöksen, jonka suhteen hän esittää analyyttistä kritiikkiä. Hänen kritiikkinsä kohde on tuomari John E. Jones III:n  päätös, että älykäs suunnittelu ei ole tiedettä (Kitzmiller et al. v. Dover Area School District, et al.). Monton on kysymyksen “onko älykäs suunnittelu tiedettä” suhteen sitä mieltä, että on virhe asettaa liian paljon painoarvoa tähän kysymykseen. Monton viittaa hyväksyvästi Larry Laudanin ajatuksiin (osin vapaamuotoisesti siteerattuna alla):

“…meidän pitäisi jättää pois sanastostamme termit kuten “pseudotiede” ja “epätieteellinen”; ne ovat vain tyhjiä fraaseja, joilla on meille vain tunnepitoinen merkitys.”

Se, millä on todella tärkeä kysymys Montonin mukaan on se, onko älykäs suunnittelu totta vai ei.

Monton käsittelee neljä eri argumenttia älykkään suunnittelun puolesta. Nämä neljä argumenttia ovat maailmankaikkeuden avainlukujen hienoviritys elämälle suotuisaksi, kalam kosmologinen argumentti, simulaatioargumentti sekä neljäntenä evoluutioon perustuva älykäs suunnittelu-argumentti, jota Monton pitää vähemmän uskottavana. Monton esittelee myös kritiikkiä näitä argumentteja vastaan ja kommentoi sitä. Hienoviritysargumenttiin liittyvät seuraavat vastaväitteet:

1) kuinka maallikot päätyvät uskomaan kosmisten luonnonvakioiden olevan hienoviritettyjä elämälle,
2) ovatko luonnonvakiot todella hienoviritettyjä elämälle – elämähän voisi esiintyä myös sellaisessa maailmankaikkeudessa, jonka avainluvut ovat aivan erilaisia,
3) tekeekö hypoteesi multiversumista tyhjäksi hienoviritysargumentin Jumalan olemassaolon puolesta.

Montonin kanta on hänen analysoituaan näitä vastaväitteitä, että ne eivät pysty täysin poistamaan hienoviritysargumentin voimaa, vaan se on edelleen jossain määrin uskottava.

Seuraavaksi Monton esittelee kalamin kosmologisen argumentin jossakin määrin uskottavana tukena älykkäälle suunnittelulle. Kalam kosmologinen argumentti on tällainen:

Premissi 1: kaikella, mikä alkaa olla olemassa on syy olemassaoloonsa.
Premissi 2:  maailmankaikkeudella on alku/maailmankaikkeus alkoi olla olemassa.
Johtopäätös:  sen tähden maailmankaikkeudella on syy sen olemassaoloon.

Brad ja laama (ei s e Brad)

Voidaan siis väittää, että maailmankaikkeuden olemassaolon syy on Jumala tai vähintään jonkinlainen älykäs suunnittelija. Jos joku ajattelee, että universumi kaikkena, mikä on fysikaalisesti olemassa tai kaikkena, mikä on olemassa luonnossa niin on järkeenkäypää, että syy maailmankaikkeudelle on jollain tavalla yliluonnollinen (ellei sitten maailmankaikkeus aikaansaanut itse omaa olemassaoloaan).

Sen jälkeen Monton ottaa esille elämän alkuperän älykkään suunnittelun liikkeen käyttämänä argumenttina suunnittelun puolesta. Emme tiedä kuinka elämä sai alkunsa elottomasta aineesta ja itse asiassa sellainen prosessi näyttää olevan hyvin epätodennäköinen tapahtuakseen naturalistisesti.

Tämän jälkeen Monton siirtyy ei-teistiseen simulaatioargumenttiin. Tämän simulaatioargumentin mukaan huippuälykäs sivilisaatio ajaa tätä universumia tietokonesimulaationa, olemme kaikki siten osa tietokonesimulaatiota.

Kirjan neljäs ja viimeinen luku käsittelee sitä, pitäisikö älykästä suunnittelua opettaa koulussa. Montonin mukaan sitä voidaan opettaa, mutta hyvällä tavalla, esitellen argumentteja puolesta ja vastaan eikä missään nimessä siten, että koululaisia yritetään käännyttää älykkääseen suunnitteluun. Monton ei pidä vakuuttavina niitä argumentteja, joiden mukaan älykästä suunnittelua ei pitäisi opettaa koulussa.

Doverin koulupiirin yritys tuoda älykästä suunnittelua kouluopetukseen oli myös Montonin mielestä huono ratkaisu pedagogisesti, oppilaat ansaitsevat parempaa kuin Doverin tyylistä auktoriteettiuskoisuutta. Hyvään älykkään suunnittelun kouluopetukseen kuuluu myös se, että tiedeyhteisön valtavirran kanta tehdään oppilaille selväksi, eikä älykkään suunnittelun opetuksen tarvitse olla pakollista, vaan opettajat voivat itse ratkaista ottavatko he älykkään suunnittelun esille opetuksessaan.

Kirjan esittely: Timo Tiainen, argumentti.fi (lyhennelmä, Veccio)

- Maan naiset ovat mukautuneet ihanteellisemmin gravitaatioon kuin missään mualla tutkimassani tähtisysteemissä, hän sanoo.

- Lisäksi he hyödyntävät positiivista energiaansa huomattavasti Telluksen miehiä paremmin.

Yag-elPfzl:n mukaan hänen kotiplaneetallaan Ixz:ssa naiset ovat se karumpi sukupuoli, joka jahtaa miehiä.

- Galaktisiin olosuhteisiin nähden Maapallon ihmisnaiset ovat ainutlaatuinen poikkeus. Jo oma ekosysteeminne toimii paljon uroksellisemmilla ehdoilla, esimerkiksi Maan linnustossa koirasmetso voi päästää ääntä, joka kuulostaa hieman kuin sanottaisiin “krök-kä-u”. Koppelon ääni taas on vain matalaa kotkotusta, herra Yag-elPflz painottaa.

- Ihmisnaisiin varastoitunut kauneuskvalitetti on estänyt Telluksen väestön tuhoutumasta miesten käymiin sotiin. Me taas Ixz:ssa emme ehdi sotia yrittäessämme selviytyä naistemme ajojahdilta, tutkija kertoo.

Herra Yag-elPflz sanoo olevansa planeettansa kaunein mies. Tutkijanuralleen hän suuntautui kertomansa mukaan voidakseen paeta julkisuutta ja planeettansa naisten yli-innokasta fanitusta.

- Lopullisen sysäyksen galaktiselle tutkijanuralleni antoi tiedeneiti Ryg-ulZoc, tavattoman ruma ja tehokas kotiplaneettani nainen jolla on piintynyt pakkomielle saada minut naimisiin kanssaan.

Yag-elPflz palaa Andromedaan pistäydyttään ensin Maapallon menneisyydessä. Madonreiän kautta matkaamalla hän toivoo karistavansa innokkaan kosijansa jäljiltään. Tutkija aikoo käydä vuodessa 1952 Kalifornian Long Beachilla, jossa Armi Kuusela voitti kaikkien aikojen ensimmäiset Miss Universum-kisat.

The stats helper monkeys at WordPress.com mulled over how this blog did in 2010, and here’s a high level summary of its overall blog health:

The Blog-Health-o-Meter™ reads This blog is doing awesome!

Crunchy numbers

A Boeing 747-400 passenger jet can hold 416 passengers. This blog was viewed about 1,400 times in 2010. That’s about 3 full 747s.

In 2010, there were 14 new posts, growing the total archive of this blog to 32 posts. There were 125 pictures uploaded, taking up a total of 29mb. That’s about 2 pictures per week.

The busiest day of the year was May 16th with 61 views. The most popular post that day was Veccio Da Pecci.

Where did they come from?

The top referring sites in 2010 were saunalahti.fi, facebook.com, veksi.blogspot.com, blogilista.fi, and friendconnect.gmodules.com.

Some visitors came searching, mostly for matti leisola, turhimmat keksinnöt, jumalankuva, professori matti leisola, and large hadron collider.

Attractions in 2010

These are the posts and pages that got the most views in 2010.

1

Veccio Da Pecci March 2010

2

Professori Matti Leisola Galaksiuutisille: Evoluutioteorian opetus on dogmaattista November 2008

3

Naisen tunteminen April 2010
1 Like on WordPress.com

4

Planeetan turhimmat keksinnöt November 2008

Tehkää parannus, sillä Taivasten valtakunta on tullut lähelle May 2010

Thank You visit in my blog!

Presidenttimme totesi uudenvuoden puheessaan, että mielipiteet ihmisillä ovat monissa asioissa jyrkentyneet ja että suvaitsemattomuus ei ole ratkaisu ongelmiin.

Näin varmaankin on. Mutta toisaalta olen sitä mieltä, että kaikkikattava suvaitsevaisuus on yhtä huono vaihtoehto. Se on sitä paitsi myös käytännössä mahdotonta. Jos katson suvaitsevani ihan kaikkea, silloin suvaitsen myös suvaitsemattomuutta – mutta hyväksyn toisaalta senkin, ettei suvaitsemattomuutta suvaitakaan.

Kaikkikattava suvaitsevaisuus sisältää siis itsensä kumoajan.

Mielestäni oikea suvaitsevaisuus ankkuroituu selkeisiin arvoihin, jotka määrittävät myös sen rajat. Elämällä ilmiönä on omat puitteensa, joihin pitäytymällä se kykenee ylläpitämään itseään – ja jotka rikkomalla elämä käy mahdottomaksi.

Koetan siis suvaita ihmisiä, edustavatpa he mitä kansallisuutta, rotua, uskontoa, seksuaalista identiteettiä tai eettistä vakaumusta hyvänsä. Tämän voin tehdä kuitenkin vain silloin, kun itse edustan selkeästi omaa kansallisuuttani, rotuani, uskontoani, seksuaalista identiteettiäni ja eettistä vakaumustani.

Jolla näitä ei ole – joka edustaa vain jonkinlaista kantaaottamatonta, arvoneutraalia kaiken kattavaa syleilyä  – sillä ei myöskään voi olla mitään sellaista, josta käsin kykenee olemaan suvaitsevainen.

Stephen Hawking on minulle suurenmoinen esimerkki siitä, mitä palava mielen ja älyn into voivat merkitä elämässä selviytymiselle. Miehen olisi lääkäreiden mukaan jo vuosikymmeniä sitten pitänyt menehtyä harvinaseen lihassairauteensa. Kuitenkin Hawking on lähes täysin liikuntakyvyttömänä julkaissut merkittävimmät teoriansa ja kirjansa.

Hawkingin uutukaista kirjaa The Grand Design on joissain yhteyksissä markkinoitu tieteen viimeisenä sanana, joka todistaa, ettei Jumalaa tarvita selitykseksi maailman alkuperälle.

Kirja edustaa naturalistista ja ateistista viitekehystä siinä suhteessa, että Hawking katsoo fysikaalisen luonnon sisältävän ainoan selityksen fysikaaliselle luonnolle. Mutta tämä ei estä ainakaan minua nauttimasta hänen loistavista esityksistään maailmankaikkeuden laeista ja salaisuuksista.

Ajattelen samoin kuin esimerkiksi Oxfordin yliopiston matematiikan professori John Lennox, joka kristittynä tiedemiehenä sanoo:

- Luonnonlakien kauneus vain vahvistaa uskoani älykkääseen jumalalliseen Luojaan. Mitä enemmän ymmärrän tiedettä, sitä enemmän uskon Jumalaan.

Stephen Hawking on herättänyt huomiota väitteellään, että fysiikan lait selittävät kosmoksen syntymän tyhjästä. Mutta Hawkingkaan ei lopultakaan osoita, että kaikki olisi syntynyt itsestään. Hän olettaa, että oli olemassa ainakin luonnonlait ja jonkinlainen fysikaalinen tila, kvanttivakuumi, jossa sitten alkoi tapahtua.

Lennoxin tavoin myös professori Tapio Puolimatka tuo esiin sen näkökulman, etteivät fysiikan lait sinänsä luo mitään. Ne ovat vain kuvauksia siitä, mitä tapahtuu tietyissä olosuhteissa. Lakien olemassaolo itsessään tarvitsee selitystä.

Mistä siis kaikki on saanut alkunsa? Mihin kaikkeus lopulta päättyy?

Tiedemiehet katsovat maailmankaikkeuden syntyneen alkuräjähdyksen singulariteetista, jolla oli nollatilavuus. Siitä universumi alkoi sitten laajeta kiihtyvällä nopeudella aina nykytilavuuteen saakka.

Singulariteetti voidaan löytää myös toisin päin. Massiivisen tähden tiedetään voivan painovoiman vaikutuksesta puristua singulariteettiin, jossa sen tilavuus häviää nollaksi tiheyden samalla kasvaessa äärettömäksi. Juuri tällaiset singulariteetit synnyttävät avaruuteen mustia aukkoja ja aikavääristymiä. Singulariteetissa katoaa myös tähden aika sen hävitessä tuntemastamme fysikaalisesta maailmankaikkeudesta. Mitattavaksi jää jäljelle tähden painovoimakenttä autiossa tyhjyydessä.

Matemaattisen fysiikan professori Frank J. Tipler katsoo Hawkingin itse asiassa todistaneen Jumalan olemassaolon. Tarvitsee vain vaihtaa singulariteetin käsite Jumala-käsitteeseen. Esimerkiksi Tuomas Akvinolaisen Jumala-käsitteestä voi Tiplerin mukaan tehdä sen havainnon, että siinä on samanlaisia ominaisuuksia, joita Hawking kuvaa olevan singulariteetilla.

Mitä aika, avaruus, ihmiselämä ja koko tämä olemassaolomme lopulta ovat?

Tyydyttävä vastaus ei voine rajoittua ainakaan vain jonkin yhden osa-alueen ymmärtämiseen, vaikka siinä päästäisiin niinkin pitkälle, kuin Stephen Hawking fyysikkona. Ajallisina olentoina käsitämme samalla elävämme myös ikuisuudessa, ajan ulkopuolella. Ymmärrän, että elämälläni tässä maailmassa on alku, loppu ja tarkoitus.

Raamattu ei siis kumoudu eikä sen ilmoitus vanhene, kun ikuinen, hyvä ja rakastava Jumala, joka on taivaallinen Isäni, sanoo:

- Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. (Ilmestyskirja 22:13).

Sisäsyntyinen usko ja luottamus Raamatun sanaan tuntuu vain istuvan kaikissa meissä konservatiivisissa uskovaisissa kuin kärpänen tervapaperissa. Meissä, sillä luen itsenikin joukkoon. Miten tähän sitten on tultu?

Jumalan sana aukaisi kerran tuskaiselle nuorukaiselle oven vapauteen elämän tarkoituksettomuudesta, orjuudesta, pakkomielteisyydestä ja syyllisyydestä. Sisintä koskettanut henkilökohtainen muutos ja Jumalan elävän todellisuuden avautuminen evankeliumin kautta avasi uraa myös kutsumukselle.

Tämä yliluonnollinen kokemus kantaa edelleenkin niin syvää Jeesuksen persoonallisen olemassaolon ulottuvuutta elämässäni, että Raaamatun uskominen Jumalan sanaksi on minulle tähän päivään saakka ollut selviö.

Suuressa suomalaisessa herätysliikkeessä ja sen ulkopuolellakin saarnauran tehneenä en jostain syystä kuitenkaan enää jaksa osallistua niihin yhteiskunnallisiin polemiikkeihin, jotka ennen olisivat sähköistäneet aivoni ja kynäni kiivaaseen lentoon. Miksi en?

Vaikka minun ei ole ollut mahdollista epäillä Jumalaa, mahdollista on ollut kylläkin kapinoiminen ja vastaanhangoitteleminen. Mutta lienee turha kapinoida muuta kuin omaa turmelustaan vastaan ja seisoa paikallaan ilosanoman puolesta. Sitä kuvaa alla oleva runo:

Sateen liottama, tuulen pieksemä, myrskyn repimä linnunpelätin,

seisoo keppijalassaan mansikkamaan keskellä

suorittaen tehtäväänsä, karkoittamista.

Turmeluksen vioittama, pirun pieksemä, elämän repimä saarnamies

seisoo pöntössään ihmisten keskellä

suorittaen tehtäväänsä, kutsumista.

Repaleisia molemmat. Suorina seisovat paikallaan,

kun on ryysyjen sisällä risti.

(Runo: Erkki Leminen)

Selityksiä, selityksiä - vanhan Jesajankin parta harmaantui

“Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” (Matt. 13:15).

Syitähän altistumisellemme erilaisille synneille löytyy. Jokainen meistä on eri tavoin ja eri asteisesti sisäisesti särkynyt.

Ongelmaksemme kaiken tämän terapian tarpeemme keskellä muodostuu kuitenkin helposti se, että alamme kutsua sisäiseksi rikkinäisyydeksi niitäkin asioita, jotka tulee käsitellä syntinä. Sen sijaan, että tunnustaisimme rikoksemme Jumalalle ja saisimme anteeksiantamuksen kautta niistä vapauden, alammekin käsitellä asioitamme pelkän parantumisen tarpeen pohjalta. Silloin ajaudumme prosessiin, joka jää useimmiten kesken tai ei edisty lainkaan, koska asiaa ei ole käsitelty pohjimmiltaan synnin kannalta, vaan sitä on tahdottu yksinomaan ymmärtää ja hoitaa.

Helpotus: syntiä ei tarvitse terapoida, prosessoida, tai hoitaa!

Jumala ei paranna syntiäni, koska synti ei ole parannettavissa. Se on vain tunnustettava ja hylättävä. Sitä ei pidä selittää tai perustella. Jumala hyväksyy kyllä minut, mutta ei syntiäni. Siksi Hänen parantava tahtonsa alkaa toimia käytännössä kohdallani vasta parannuksenteon, eli todellisen kääntymisen jälkeen: “…eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.”

Raamatun perusopetuksia on, ettei syntiemme syy ole sisäisessä rikkinäisyydessä, vaan päinvastoin sisäinen rikkinäisyytemme on seurausta synnistä. Sielumme on haavoittunut joko omien syntiemme tähden, tai toisten syntien ja rikosten tähden, jotka ovat kohdistuneet meihin. Ja jumalallinen ratkaisu tähän oli se, että Messias Jeesus Kristus kuoli meidän sijastamme:

“Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:5).

Tästä ilosanomasta nousee meille maailman vapauttavin mahdollisuus:

“Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista”. (Ap. t. 3:19,20).

Kevätpäivä aamuvarhaisella 14.5.10 (+21 c)

Tammikuinen päivä ikkunanäkymästä 10.1.10 (-21 c)

14.5.10 Lehdet alkavat linjoillakin puhjeta...

Aamuvarhaisen kevätsateen jälkeen 17.5.10.

]]> http://veccio.wordpress.com/2010/05/20/591/feed/ 2 60.169879 24.938408 60.169879 24.938408 veccio SAMSUNG SAMSUNG SAMSUNG SAMSUNG http://veccio.wordpress.com/2010/05/09/taivasten-valtakunta-on-tullut-lahelle/ http://veccio.wordpress.com/2010/05/09/taivasten-valtakunta-on-tullut-lahelle/#comments Sun, 09 May 2010 14:09:22 +0000 Veccio http://veccio.wordpress.com/?p=562 ]]> Vanha kehoitus ihmiskunnalle kuuluu: Tehkää parannus. Historiassa erilaiset filosofiat, elämäntavat ja aatteet sisältävät muodossa tai toisessa tämän ihmiselle annetun kutsun astua ympäröivän tapakulttuurin keskeltä uudenlaiseen elämäntapaan.

Kuitenkin vain yhteen parannuskutsuun historiassa sisältyy sanoma siitä, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Raamatussa kerrotaan profeetasta nimeltä Johannes Kastaja, joka ensimmäiseksi sai tällaisen sanoman julistettavakseen. Sanoma taivasten valtakunnan lähelle tulosta tarkoitti Jeesus Nasaretilaista, jossa Jumala tuli lihaksi, ihmiseksi, ihmiskunnan keskuuteen.

Jeesuksen läsnä ollessa sairaat parantuivat, kuolleet heräsivät ja demoniset valhehenget pakenivat ihmisistä. Taivasten valtakunnan läsnäolo merkitseekin luomakuntaa vanhemman ja voimakkaamman vallan murtautumista tähän kuoleman alaiseen maailmanjärjestykseen.

Jumalan valtakunta pääsi näin ihmisruumiin välityksellä murtamaan keskellämme myllertäviä tuhovoimia. Jeesuksen ensi sanat julkisessa toiminnassaan kuuluivatkin: Taivasten valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa hyvä uutinen!

Myös oma aikamme on täynnä uskontoja, moraali-ihanteita ja erilaisia filosofioita sekä elämäntapoja, joihin ihmisiä kutsutaan kääntymään. Kaikki tämä tapahtuu moninaisten henkisten harjoitusten ja menetelmien kautta, joiden uskotaan olevan enemmän tai vähemmän ylhäältä ilmoitettuja. Monet saavuttavatkin olotiloja ja näkymiä, joiden tulkitaan olevan tuonpuoleisten hyvien voimien aikaansaannosta.

Taivasten valtakunnan läsnäolossa ja sanomassa sen sijaan avautuu tämän luomakunnan ja ihmisen mahdollisuuksien ulottumattomissa oleva vaikutuspiiri. Kehoitus parannukseen ja kääntymykseen sisältää ihmiselle kutsun astua alkuperäiseen ja uudistettuun tarkoitukseensa tulla Jumalan kuvaksi.

Tämä originaali Jumalan kuva, Logos, tuli ruumiillisesti keskellemme ja paljasti elämällään täydellisen rakkauden. Vapaaehtoista ristinkuolemaa seurasi kuolleista herääminen, jossa tämä jumalihminen nousi haudasta uudessa, ylimateriaalisessa ruumiissa, joka ei enää ole kuoleman lakien alainen.

Käsitteet ruumis ja henki kuuluvatkin tähän alempaan luomakuntaamme. Samaan langenneeseen luomakuntaan kuuluvat myös ihmisen aistittavissa oleva henkimaailma niin sanottuine henkioppaineen, sekä kuolleiden ihmisten henkinä esiintyvät henget. Ihmiseksi tullut Jumala, Jeesus Kristus sen sijaan nousi kuolleista kirkastetussa ruumiissa, joka on ylempänä sekä henkeä että materiaa.

Tällainen hypersomaattinen olemassaolon muoto kuuluu sekä taivasten valtakunnan tämän hetkisen että tulevan historian olemukseen. Siinä meidän maailmaamme, ruumistamme, sieluamme ja henkeämme ei suinkaan tehdä tyhjäksi tai jollain tavalla henkistetä – ne lunastetaan, muutetaan uudeksi.

Tästä uudeksitulemisen todellisuudesta käsin kuuluu Jeesuksen viesti tänäänkin: Taivasten valtakunta on tullut teitä lähelle. Tehkää siis parannus ja uskokaa evankeliumi! Ei ole olemassa mitään todellista parannusta ilman taivasten valtakunnan ilmestymistä, joka osoittaa ja tuo tämän tulevan kirkkauden ja autuuden meille läsnäolevaksi jo tähän hetkeen. Evankeliumin synnyttämä usko on juuri ojentumista tähän todellisuuteen, Kristuksen kirkkauden sisällistä omistamista, sen vastaanottamista armosta annettuna lahjana.

Siksi kristittyjen tehtäväksi annettiin alusta alkaen julistaa sanomaa taivasten valtakunnasta. Siksi nykykulttuurimme, jota tämän langenneen maailmamme tuhovoimat niin monella tapaa vallitsevat, asettuu kaikin tavoin vastarintaan todellista parannusta vastaan. Siksi evankeliumi vesitetään niin helposti pelkäksi hyssytteleväksi terapeuttiseksi hyvänolon sanomaksi, jossa ihmiseltä evätään todellisen muutoksen mahdollisuus ja pääsy siihen asemaan ja olotilaan, jossa uskovalla vallitsee eheys, terveys, sisäinen hengellinen voimavara ja armon tuntemisesta kumpuava lähimmäisenrakkaus.

Aikamme pyrkii purkamaan myös ihmisen luontaiseen rakenteeseen kuuluvan sitoutumisen kyvyn. Tämä kyky on aluperin tarkoitettu ihmisen ja Jumalan välisen elämänyhteyden ylläpitämiseksi. Siitä syystä Pimeys ja sen harhauttavat henkivallat johtavat ja innoittavat kulttuuriamme okkultismiin, rajatietoon, irrallisuuteen ja kielteisyyteen kaikkea ehdotonta sitoutumista ja tunnustuksellisuutta kohtaan. On trendikkäämpää olla ikuinen etsijä hämärän rajamailla, kuin antautua löytämään ja löydettäväksi. Kulttuurissamme vallitsee paradoksaalisesti kielteisyys kaikenlaisia ehdottomia totuuksia kohtaan, mutta saman aikaisesti esitetäänkin ehdottomana totuutena se, että kaikki tiet ovat yhdenveroisia, valoa voi kutsua pimeydeksi ja pimeyttä valoksi.

Niinpä tästä liejuisen upottavasta, hymisevästä ja mumisevasta aatehetteiköstä irtautuminen – parannuksen tekeminen – muodostuukin vapauttavimmaksi asiaksi tässä maailmassa. Mitta, jonka mukaan kääntymykseen ja elämänmuutokseen kutsutaan, ei ole mikään humanistinen, kaikkihyväksyvä, tasa-arvon nimissä erilaisia sairaitakin elämäntapoja suvaitseva ihanneihminen, joka mukautuu ja eksyy kaikkeen, mikä vain tuntuu hyvältä.

Eteemme on asetettu taivasten valtakunnan todellisuus, jossa Kristus osoittautuu Elämäksi, joka voittaa kuoleman, rakkaudeksi, joka voittaa vihan ja totuudeksi, joka tekee vapaaksi. Hämärän rajamailla hymyävät esoteeriset kasvot paljastuvat pelkiksi kuolinnaamioiksi siinä valossa, joka loistaa Hänestä, jonka kautta maailmankaikkeus näkyvine ja näkymättömine ulottuvuuksineen on luotu: Jumalan Pojasta, ihmiseksi tulleesta Kristuksesta Jeesuksesta.

Ja Hän avasi meille oven parannukseen kaikkea langenutta ihmisälyä, -filosofiaa ja harhautunutta henkisyyttä mykistävällä konkreettisella tavalla: Vuodattamalla oman verensä meidän syntiemme sovitukseksi, meidän vapaudeksemme, rauhaksemme, terveydeksemme ja ikuiseksi elämäksemme.

Totta kai sitä turhautuu

mutta sinä –

]]> http://veccio.wordpress.com/2010/05/05/553/feed/ 3 60.169879 24.938408 60.169879 24.938408 veccio BisuttiKylie springflower http://veccio.wordpress.com/2010/04/28/tervetuloa-vanhuus/ http://veccio.wordpress.com/2010/04/28/tervetuloa-vanhuus/#comments Wed, 28 Apr 2010 05:51:10 +0000 Veccio http://veccio.wordpress.com/?p=526 ]]> Olen alkanut odottaa vanhuudeksi kutsuttua ikävaihetta suurella mielenkiinnolla. Olenhan sentään jo lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä. Tunteeseen liittyy myös jonkinlaista kaipuuta tyyneyteen ja seesteisyyteen.

Jokaisella meillä, jos elämme, on edessään tuo hiljainen ehtoo, taivaanrantaa kohden verkalleen vaipuva vanhuus.

Nykykulttuurissamme vanhuudelle ja elämänkokemukselle ei enää kuitenkaan anneta arvoa tavalla, joka leimasi aiempia sivistyneitä kulttuureja.

Länsimaisessa markkinatalouskulttuurissamme vallitsee jonkinlainen sitoutumattomuuden myytti, jossa ihanteet ja elämänarvot ammenetaan nuoruuden ja kauneuden kaupallisista haavekuvista. Omasta henkisestä ja hengellisestä perinnetaustasta irtautuminen ei kuitenkaan näytä synnyttävän uutta tilaa vapaudelle vaan yhä enenevälle jäsentymättömyydelle, ulkopuolisuudelle ja tyhjyydelle.

Nykykulttuurin kasvatti kyllä tietää sen, miltä hänen elämänsä pitäisi trendien mukaan ulkoisesti näyttää, mutta ei oikein sitä, mitä tällä elämällä pitäisi loppujen lopuksi tehdä. Niinpä hukassa oleva, juureton identiteetti pyritäänkin työntämään pois tietoisuudesta, samoin kuin monet vanhuksetkin on työnnetty – mielen peräkammareihin, löyhkääviin ja epäinhimillisiin karsinoihin, jotka itse olemme rakentaneet, mutta jonne kuitenkaan emme haluaisi mennä.

Vanhuudessa ja ikääntymisessä on kuitenkin jonkinlaista kiehtovaa, syvää  kauneutta. Vanhojen etuoikeus on kulkea omaa tahtiaan, vailla kiirettä minnekään. Vanha ihminen ei elä kiinni sairaan hektisessä nykyhetkessä, vaan hänen katseensa näkee suurempia kokonaisuuksia. Ja vaikka vanhuus ja viisaus eivät olekaan sama asia, viisas on kaikkina aikoina kunnioittanut vanhempaansa.

Minua ei huoleta lainkaan, jos nuppi jossakin vaiheessa sattuisi pahemminkin höyrähtämään. Vanha herra Cosby sanoi aikoinaan: Älä pelkää mahdollista dementoitumistasi: Kun nuppisi lahoaa, et tajua sitä itse lainkaan.

Hänen poikansa kertoi, että ukko eli yhdeksänkymmentäkuusivuotiaaksi ja luuli viimeiset viisitoista vuotta olevansa Pietari Suuri.

Kaksikymppisten nuorten rakkauden palo ei kuitenkaan katso vakaumukseen tai uskontoon, vaan lämmittää, kuumentaa ja polttaa aina yhtä suloisesti. Seksistä pidättäytyminen seurusteluaikana lähti kuitenkin yhteisestä ja molemminpuolisesta kunnioituksesta Jumalaa kohtaan. Uskoni merkitsi minulle vapaaehtoista ja rakkauden kokemuksesta syntynyttä sitoutumista yhteen ainoaan persoonaan: Siihen Kristukseen, joka minulle ilmestyi yksinäisyydessä henkilökohtaisen raamatuntutkimisen kautta.

Niin myös rakkauteni elämäni naiseen, jonka Hän johdatti tielleni.

Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että vaikka henki on altis, liha on heikko. Vuosikymmenten aikana olen onnistunut rikkomaan lähes kaikkia omaksumiani yleviä periaatteita. Kaksi kallista asiaa on kuitenkin kuin ihmeen kautta vielä tallella: Armosta lahjana saatu usko Jumalaan, sekä suurenmoisin nainen, jonka tästä maailmankaikkeudesta kaltaiselleni persoonakummajaiselle voi löytää.

Niin, se naisen tunteminen…

Usein kuulee kommentteja, että olisi viisaampaa kokeilla useampia ehdokkaita. Pitäisi harjoittaa ennalta seksiä, välttää mahdollisimman kauan avioliittolupauksen kaltaisia sitoumuksia, rakentaa uraa ja nauttia molemminpuolisesta vapaudesta, jotta saisi kokemusta ja lopulta tietäisi, toimiiko jokin kombinaatio ylipäätään ja onko sellainen edes mahdollista.

Toisille ajatus saman ihmisen rinnalla elämisestä koko elämän ajan tuntuu utopialta, jopa suorastaan painajaiselta. Aikansa kutakin, sanotaan, ja jo suhteen alussa, kun liekki vielä palaa, varaudutaan tietynlaiseen määräaikaisuuteen.

Mutta kuinka koskaan voi todella oppia tuntemaan ketään ihmistä, jos vaikeuksien tullessa lähdetäänkin eri teille? Ja usein käy vielä niin, että samat vaikeudet ja ongelmat siirtyvät vain seuraavaan suhteeseen, joka jälleen ajautuu samalle karille.

Ihminen kaipaa rakkauden liekkiä. Monista tuntuu luontevimmalta etsiä uutta suhdetta tunteisiin hiipineen kylmyyden lämmikkeeksi. Ja vaikka jatkuvat uudet karilleajot haavoittavat entisestään kipeää sielua, kadonnut liekin lämpö houkuttaa jälleen samalle reitille, joka lupaa uutta onnellista risteilyä saaristomeren kauneudessa. Mutta sehän on loppujen lopuksi sama, kuin kuvittelisi, että vain venettä vaihtamalla oppii paremmin tuntemaan vesireittejä ja luovimaan piilevien salakarien lomitse.

Purjehdusta oppii kuitenkin parhaiten luovimalla, merikorttia lukemalla ja tuulia tunnustelemalla. Luonnon kauneus ja herkkyys, mutta myös sen alkuvoimaisuus, karuus ja hallitsemattomuus ovat tosiasioita, joita merenkulkija ei voi muuttaa, mutta joiden kanssa hän voi tulla sinuksi ja oppia rakastamaan niitä yhä enemmän. Tärkeämpää lienee oppia kääntämään purjeensa oikeaan asentoon kuin kapinoida säitä vastaan.

Niin, ja ettei totuus unohtuisi, on todettava, että näitä ihailtavia purjehdustaitoja olen saanut hämmästellä enimmäkseen omassa rakkaassani.

Meri saaristoineen ja mantereineen on yhä tutkimaton. Purjehtija ei kyllästy sen lempeyden, hivelevien tuulien ja arvaamattomuuden viehätykseen. Sekä sen pinnassa että sen syvyyksissä kukoistaa uskomattomia elämänmuotoja ja ennennäkemätöntä kauneutta, mutta myös tappavia vaaroja, jotka opettavat nöyryyttä.

On kulunut 34 vuotta siitä, kun aloitimme yhteisen taipaleen. Kolme lastamme ovat lentäneet vuosia sitten omilleen. Tänään elämämme jatkuu pienessä kaupunkiasunnossamme uusine iloineen ja tragedioineen. Kaoottisena, turvallisena, arkipäiväisenä, intohimoisena ja ah, niin ennalta-arvaamattomana.

Lähes valon nopeudella kiitävät protonit sinkoavat maailmankaikkeuden pienimmät alkeishiukkaset liikkeelle törmätessään toisiinsa valtaisassa hiukkaskiihdytinputkessa. Genevessä tehtiin onnistunut tieteellinen koe CERN:issä 30.3.10 klo 14.06. “Uuden energia-alueen protoni-protoni-törmäyksissä syntyy useita uusia alkeishiukkasia.” (Tiede-lehti).

Yritys päästä kaikkeuden synnyn syihin tai edes lähelle alkua kuvastaa ihmisen tarvetta yltää universumin tuolle puolen. Tämä mitattava kaikkeus lienee liian ahdas vastatakseen persoonamme rakenteen kaikkia ulottuvuuksia.

Pääsiäismunan kuori murtuu ja ihka uusi kana piipertää esille. Universumin kuori alkoi murtua ihmisten maailmassa, kun puutarhahaudasta nousi ensimmäinen kuoleman läpäissyt ihminen, uudessa ylimateriaalisessa kehossa. Tässä mitattavan universumin mitoissa mitättömän tuntuisessa  siementapahtumassa suoritettiin onnistunut läpimurto, joka vastaa 1:1 persoonamme ulottuvuuksien rakennetta.

Kukka kukoistaa ja kuolee, mutta on sitä ennen lähettänyt siemenensä, jotka herättävät uudet kukkakedot väriloistoonsa. Uusi kevät koittaa väistämättä kuoleman jälkeen ja juuri sen johdosta.

Uusi maailma murtautuu esiin Jumalan lähettämän siemenen, kaikkeuden alkusyyn, Logoksen (sana, idea) tultua ihmiseksi historiaan. Ei vain opettamaan viisautta, vaan rakastamaan, parantamaan ja tulemaan siemeneksi, joka kuoltuaan versoaa uuden maailmankaikeuden aihiona, porttina ihmiselle kuoleman tuolle puolen, elämään ja valoon, viestittäen: “Minä olen Ylösnousemus ja elämä.”

Uusi murtautuu esille vanhasta, elämän versoaminen tapahtuu sisimmässä uskon siemenestä, siellä, missä sydän luovuttaa ja avautuu Vapahtajalleen.

Yli 20 km:n pituisen LHC-hiukkaskiihdyttimen kaavakuva

No, sehän oli pikku juttu, voisi ajatella. Silti sanotaan, ettei Luoja tee erehdyksiä. Oliko tältä kannalta kenties väärin poistaa minulta tuo varvas? Jospa olisin mukautunut kuuteenkin? Menetinkö jotain yksilöllistä ja uniikkia, vai poistettiinko minulta vain eräs vajavuus?

Ilman lääketiedettä jalkani näyttäisi nyt tältä (vaikka tuskin yhtä kauniilta)

Eräs näkökulma vaikeaan kysymykseen on se, että vaikka Luoja ei tee erehdyksiä, kaikki ihmisyyteen liittyvä on tavalla tai toisella aina vajavaista. Kenties juuri vajavaisuus ja puutteellisuus onkin ihmiselle suurin mahdollisuus myötäelämiseen ja rakkauteen.

Lääketiede pystyy korjaamaan ja parantamaan, sekä ennalta ehkäisemään monia sairauksia ja puutteita, sekä parantamaan elämämme laatua.

Lääketieteen lahjaa käytetään eettisesti väärin silloin, sen avulla määritellään, kuka saa syntyä ja kenen elämällä on arvo ja olemassaolon oikeus. Vammaisuus, vajavaisuus ja poikkeavuus vieroksuttavat kovien arvojen maailmassa, itsekeskeisyyden ja itsekkyyden maailmassa.

Kyky nähdä kauneutta erilaisuudessa, poikkeavuudessa, vajavuudessa tai heikkoudessa on lahja, joka syntyy usein syvällekäyvien elämänkokemusten, kipujen ja oman heikkouden kohtaamisen kautta.

Ja sen kautta, että on itse saanut apua, kohdannut rakkautta, uskaltautunut tarvitsevaiseksi. Silloin kyky rakastaa avaa elämässä tilaa myös onnellisuudelle.

Ja se ei olisi mahdollista ilman vajavuutta.

Talvisodan taistelupaikkoja

TALVISODAN päivinä Suomen kansasta löytyi yhteishenkeä ja yksimielistä isänmaanrakkautta, mutta mikä kohta enää on “suomalaista”?

Pikku hiljaa käy vain niin, että yhä useampi yritys ja tuotemerkki riistäytyy ulkomaisten bisnesten omistukseen. Valtakunnan rajat hämärtyvät, kun maa hajautuu yhä enemmän monikansalliseen omistukseen. Ylikansalliset yhtiöt ja konsernit säätelevät elinkeinojamme ja irtisanovat ja juoksuttavat kansalaisia mielensä mukaan. Poliitikot myötäilevät laumana, eivät enää äänestäjiä, vaan näitä globaaleja suuryhtiöitä ja mammonaa.

Kuka vielä tahtoo/voi/uskaltaa laulaa: “Laps Suomen ällös vaihda pois, sä maatas ihanaa”? Vai myytiinkö maamme jo poliitikkojen kabineteissa ennen EU:hun liittämistä? Vai olemmeko kaikki myyneet ihanteemme ja arvomme niin, että se, miltä haluamme näyttää, on tullut tärkeämmäksi kuin se, mitä todellisuudessa olemme?

“Maaliskuun 13. päivä vuonna 1940 kerrotut tiedot talvisodan rauhanehdoista olivat suuri järkytys koko kansakunnalle. Suomalaisten oikeudentuntoa loukkasi verisesti se, että maahan hyökänneelle suurvallalle piti lahjoittaa merkittävät maa-alueet ja jopa Viipurin kaupunki. Katkeruutta herätti myös muun maailman tuki, joka suurelta osin jäi kauniiden sanojen tasolle.”

- Kersti Bergroth: Nuoren lotan päiväkirjasta” (YLE Uutiset)

Nyt juhlii synkkä sortovalta
nousten esiin kaikkialta.
Liehuttaen lippujansa
yli kansain rajojen
julistaa se sanomaansa
dollarien, eurojen.

Esi-isäin usko, toivo, uhrityö
ei mieltä valaise – on sydänyö.

“Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää!”

Ei enää äidin, isän usko näy,
nyt mahti mammonan sen kaiken peittää.

(c)Veccio da Pecci

.

Jo aavistus hentoa hopeaa

talven viileissä varjoissa

illat valoon verhoaa.

Jo pian kukkanen unohtaa

kevään lempeissä tuulissa,

että syksyllä kuolema saa.

Vanha Alien H. Moilanen palasi lomiltaan Tellukselta ja seisoo tyytyväisenä nyt jälleen massiivisen kotitähtösensä pinnalla. Tähden valtavassa painovoimakentässä hän katselee myhäillen, kuinka hänen kellonsa käy samaa tasaista tahtiaan kuin aina ennenkin. Kestää enää vain muutaman minuutin tai sekunnin, ja niin koko tämä Moilasen tähti räjähtää avaruuteen haihtuvaksi novaksi.

Mutta samassa ajassa me täällä maapallolla ehdimme mitata lukemattomia vuosia. Täältä käsin näimme tuon tähden loistavan uskollisesti taivaankannella kenties sukupovien ajan ja teimme siitä suuria tarinoita ja legendoja.

Onko tajuntamme vain materiaa vai jotakin sen ulkopuolella?

Kumpi aikamääritys sitten todella piti paikkansa? Missä ajassa Alien H. Moilasen tähti syntyi, eli ja paloi loppuun? Vastaus on tietenkin, että molemmat ajat – tähdeltä mitattuna muutama sekunti ja meiltä maasta mitattuna lukuisat vuodet – ovat yhtäaikaisesti ja fysikaalisesti yhtä tosia. Kaikki luonnonlait pysyvät sopusoinnussa keskenään siinä, että me näemme tähden loistavan lukemattomia vuosia, kun tähden omassa massiivisessa painovoimakentässä koko tuo aika kestää vain muutamia sekunteja.

Kaareutunut aika-avaruus eli gravitaatiokenttä, jonka ulkopuolelta mitattuna aika näyttää hidastuneen sen omaan aikaan verrattuna, aiheutuu massiivisen kappaleen läsnäolosta.

Painovoima, massa, energia ja kaareutunut aika-avaruus ovat vain meidän rajoittuneen kolmiuloitteisen havaintomaailmamme suureita.

Kaikki materia on “todellisuudessa” vain eräänlaista energia- tai kvanttiheilahtelua tyhjössä – siitä muodostuu koko olevaisuutemme, osittain tajuntammekin. Osittain, koska itsetajunnan “itse” näyttää olevan sekä materian että aika-avaruuden ulkopuolella, muuten emme tajuaisi pohtivamme näitä kysymyksiä.

Materialismi-parka, joutuu tekemään itsemurhan

Pelkän naturalismiin ja materialismiin sitoutuneen tieteen avulla on mahdotonta todistaa edes aineellisten kappaleiden olemassaoloa (eksistenssiä), puhumattakaan sellaisista käsitteistä kuin järjellisyys, mielekkyys ja suunnitelmallisuus. Jos nimittäin tietoisuus muodostuisi vain aineesta, kuten naturalistisesti ja materialistisesti suuntautuneessa tieteessä nykyisin joudutaan olettamaan, ei olisi lainkaan käytettävissä mittausvälineitä tai -käsitteitä tietoisuuden tai aineen olemassaolon todistamiseen.

Olettaessaan olemassaolon ja kaiken siitä saatavan tiedon riippuvan vain aineellisesta todellisuudesta ja materiaalisista kohteista, naturalistinen tiede ja materialismiin sitoutunut tieteenteko joutuu kumoamaan itsensä. Näin olettaessaanhan se ei kykene itse johtamaan väitettä “kaikki tieto voidaan saada vain materiasta” millään materiaalisella kohteella. Sellaista aineellista substanssia, joka sisältäisi “kaiken tiedon”, ei voida osoittaa, eikä sellaistakaan, joka todistaisi sen, ettei sen itsensä ulkopuolella ole mitään tietoa.

Mitä tästä sitten pitäisi päätellä?

Ainakin sen, että maailmankaikkeuden ikää koskevat määritelmät ovat täysin riippuvaisia siitä, minkälaisessa painovoimakentässä – tai minkälaisen nopeuden omaavassa tilasa – havaitsija sijaitsee. Maailmankaikkeuden Luoja, joka on kaikkitietävä, kaikkivoipa, täydellisen hyvä ja rakastava Jumalamme, sanoo tehneensä kaiken kuudessa päivässä ja senjälkeen levänneensä seitsemäntenä.

Viikko onkin oikein sopiva ajanjakso myös meille, Jumalan kuviksi luoduille ihmisille. Jumala piti viikonlopun vapaata.

Meillä on aseita väkilukuumme nähden eniten maapallolla. Ja näinhän tietysti tulee ollakin, sillä UlkoMAAlaiset tekevät paljon rikoksia.

Eikö olekin hirveätä, kun tällainen vähäinen kunnon väki joutuu asumaan lähes kuuden miljardin ULKOmaalaisen keskellä!? Ei ihme, että maailma on mullin mallin, kun ei ole planetaarisia lakeja, jotka rajoittaisivat UlkoMAAlaisten asutusta maapallolla.

Ehkäpä aurinkokuntamme vielä jonain tulevan galaktisen pyörähdyskerran aikana sivistyy sen verran, ettei Maapallolle ainakaan päästettäisi enää näin paljon UlkoMAAlaisia vanhojen kunnon suomalaisten riesaksi.